perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pakkolepo mikä pakkolepo

En ole jaksanut päivittää blogia. Indi on ollut helmikuun puolesta välistä sairaslomalla, treeniluvan saatuaan aloitti juoksut. Eli loma jatkuu edelleen... Tämä vaikuttaa kyllä tämän vuoden kisa- ja treenisuunnitelmiin aika isosti. Meidän piti nyt keväällä alkaa kiertää aksaepiksiä, mutta mönkään meni. Samoin tokon voittajaluokan korkkaus viivästyy väkisin, kun tuli niin pitkä treenitauko tähän väliin. Toisaalta saapahan koira nyt palautua kunnolla niin henkisesti kuin fyysisesti.

Indi oli siis rutiinikäynnillä hieronnassa tosi jumissa takapäästään. Hieroja epäili selkäongelmaa. Käytiin sitten kuvauttamassa selkää, muutoksia ei löytynyt. Takajalkojen lihaskireyttä lääkäri arvioi iliopsoas revähdykseksi ja määräsi kahden viikon tulehduskipulääkekuurin ja kuukauden remmiliikuntaa. Jumit helpottivat kuitenkin isosti ja niin nopeasti, että noin 5vrk lääkekuurilla oltuaan fyssari totesi, ettei ole revähdys. Hänen mielestään kyseessä oli oikean keskimmäisen pakaralihaksen heikkous, joka oli jumiuttanut koiran. Ristikkäisten tassujen nostossa oli testissä selkeä puoliero. Omalla hierojalla käynti vahvisti, että iliopsoaksissa ei ollut vikaa vaan ne olivat auenneet hyvin. Sen sijaan rintarangassa oli paha rotaatio, joka ei ollut aiemmin tullut esiin. Kas kummaa, kun sen korjaaminen poisti tuon ristikkäisten jalkojen nostojen puolieron... Kipukohta tarkentui silloin iliocostaleen, joka on siis syvällä kyljessä. Samalla käynnillä huomattiin leukanivelen olevan toiselta puolelta lukossa. Nyt tilanne on se, että kyljet ja takapää on saatu auki, koira on käynyt noin 1,5vko välein hierojalla. Tällä hetkellä tuo leukaperä on ainoa, jonka jumi uusii ja se kiristää myös kaulan ja kallonpohjan toiselta puolelta. Emme tiedä, onko koko soppa lähtenyt tuosta leukanivelen lukosta vai onko leukajumi tullut hoitojakson aikana. Luultavasti kolauttanut leukaa kotona ollessaan. On täysin mahdollista, että se on loukannut leukaansa ja vetänyt sitä kautta kaulan lihakset ja rintarangan jumiin, jonka jälkeen takaosa ja kyljet ovat kiristyneet.. kaikki vain ovat etsineet vikaa sieltä, mistä isoimmin kipuili ensin. Koiraa on nyt kolmesti hoidettu leuan alueelta ja viime käynnillä löytyi selvä kipupiste leukapielestä. Kallonpohja kiristyy tuon seurauksena. Herää epäilys, voisiko takimmaisen hampaan hammasjuuressa olla jotain tulehdusta, jota ei näe suuta katsoessa. Vastapuolen hammas on poistettu murtuman jälkeen, en tiedä voiko tuo vaikuttaa purentalihaksiin tms. Jumit ovat muilta osin auenneet, mutta koska tuo vaiva nyt tuntuu uusivan eikä helpottuvan vaikka nivel ei enää ole lukossa, on parempi käydä tsekkaamassa vielä tilanne lääkärillä, jos sieltä löytyykin joku syy... jos syy löytyy, niin ei ainakaan jumiudu koira uudestaan sen takia.. hoitava lääkäri on hammaskirurgi ja ortopedi. Toivotaan parasta. Kunhan saadaan varmuus tuohon, uskalletaan taas alkaa täysipainoisemmin treenata.

Hitin kanssa aloitimme rally-tokokurssin. Hauskaa on ollut, ilmoitin meidät jo ensimmäiseen kisaankin kolmen viikon päähän :D

lauantai 3. helmikuuta 2018

Jessican tokokoulutuksessa

Woollandian kasvattipäivät Strömforsissa vietettiin viime viikonloppuna. Jessica koulutti kaksi päivää, treeniaikaa oli 2x20min per päivä.

Lauantai:

Aloitettiin ohjatusta noudosta.

Liikkeeseen on ihan hiljattain ilmestynyt ongelmia. Lähti vääriin suuntiin/keskimmäiselle, jonka jälkeen ei epävarmana lähde noutamaan, paineistuu jne. Olin saanut kisaavien ryhmässä kouluttajalta ohjeeksi laittaa pallon keskikapulan paikalle, että se kiertäisi paremmin ohjattuun suuntaan, kun väistäisi palloa. Ei toiminut. Mielentila oli väärä jo merkille viennissä, aloitti nihkeilyn heti kun kapulat oli viety ja jäi aika pahasti kiinni kapuloihin. Häiritsevintä oli se asenne.
Ohjeeksi saatiin:
1. palkkaan/vapautan heti kun kapulat on viety paikalleen
2. vien merkin taakse kehuen heti ekan kohdan vapautuksen jälkeen.
Eli tuohon oli tullut vaan joku lukko.
Lisäksi erikseen treenataan:
- suuntia, voi tehdä kaarikävelyn vain toiseen suuntaan, ja joko palkkaa merkillä seisomisesta tai lähettää heti hakemaan, vaihtelevasti
- lyhyemmät etäisyydet kuin kisanoudossa, leveys voi olla enemmän
Eli pilkotaan liike osiin. Keskikapula/esine kokonaan pois, että tulee paljon onnistumisia.

Tunnistusnouto:
Ongelmana se, että koira tietää mitä täytyy tehdä, mutta maltti ei riitä jos ei omaa löydy suht nopeasti -> on tuonut kahdesti väärän.
- paljon kapuloita lyhyellä matkalla, voi piilottaa oman esim paperinpalan alle, laittaa kapulat ihan kiinni toisiinsa tai rakentaa tornin. Eli vaikeutta lisää, että oppii tekemään muutakin kuin nappaamaan vain jonkun jos oma ei parilla tarkastuksella osukaan kohdalle. Kuva Indin tunnaritreenistä, kasvattajan kuvaamana.



Kaukot: tekee välillä väärän vaihdon ja kaksoiskäskyllä tekniikka hajoaa. Vaihdot oli ihan ok. Voin korjata virheen samalla tavalla kuin tähänkin asti olen tehnyt.

Luoksetulo:
Vaati 2 käskyä jättöön, kutsusta lähti hiipimään.. toisella kutsulla tuli normaalilla vauhdilla, teki seison mutta ei maahanmenoa. Maahanmeno tökki muissakin liikkeissä.. ei näyttänyt tai tuntunut paineistuneeltakaan, ei vaan reagoinut käskyihin. Puhuttiin kuitenkin, ettei kannata tehdä kisamaisena vielä ollenkaan, vaan vahvistetaan stoppeja erikseen.

Sunnuntai:

Kiertohässäkkää.
Halusin tsekata kiertohässäkässä stopit seiso ja maahan. Seisomisen stoppi valui, maahanmeno stoppi takkusi (jäi taas seisomaan). Lisäksi kiersi merkin eri suuntaan kuin normaalisti, monta kertaa, oli omituista, mutta selitys näille ja maahanmenojen ongelmille löytyikin sitten maanantain rutiinihieronassa, siitä lisää alempana. Bongaili vasenta estettä merkin sijaan, sain neuvoksi käydä näyttämässä merkkiä jos jää virityssanalla väärään kohteeseen kiinni. Ohjatun osuutta olen treenannut ihan järkevästi, siinä jatketaan samalla linjalla.
Voi alkaa harjoitella kokonaisuutta, eli tekee stoppiin asti ja siirtyy itse ohjattavan esteen kanssa samaan linjaan, josta tekee ohjatun noudon.
Merkin ja hyppyjen erotteluun kannattaa treenata suht läheltä niin, että merkki ja hypyt ovat lähellä toisiaan ja koiran pitää silti kulkea esteiden välistä eikä hypätä.

Toisella kierroksella tehtiin seisomisen stoppia, kun se valuu juoksuvauhdissa. Indin kanssa namin heittely on kokeiltu, eikä se toiminut vaan alkoi hidastella ja ennakoida. Joten kolme vaihtoehtoa sen parantamiseen: takapalkka, stopista peruutus tai matolle stopit. Testattiin kahta ensin mainittua. Jos käyttää takapalkkaa, niin pitää käyttää myös etupalkkaa eli kutsun koiran luokse ja kierrätän itseni takaa lähettäen lelulle ja toisinaan pysäytän ja vapautan takapalkalle. Varsinaiseen luoksetuloon liitetään vasta kun juoksustoppi sujuu paremmin. Seuraamisessa on ollut ihan hyvä seisominen, mutta lähdetään nyt ensin kokeilemaan tolla takapalkka-etupalkka leikillä noita vauhdikkaampia stoppeja luoksetuloa ja kiertoa ajatellen.

Ohjattua noutoa eilisen ohjeilla: koira oli paljon rennompi. Tehtiin siinä seuraamisesta seiso ja siitä palkkaus, sekä vielä vasen suunta.

Ruutuun lähetys kerran, oli hyvä. Lisäksi puhuttiin hieman seuraamaan kutsuista.

Maanantaina käytiin tosiaan hierojalla. Ei mikään ihme, että käskyjen noudattamisissa oli paikoitellen reagoimattomuutta tai asentovirheitä, jostain syystä Indi oli saanut lannerankansa ihan jumiin. Ei ollut yhtään liikettä taivuttaessa. SI- nivel oli vasemmalta puolelta lukossa ja vasen takajalka kuormittunut enemmän. Indi menee ensi viikolla uudestaan hoidettavaksi.

Hitillä on alkanut pysyä paikat auki, polven pisteitä oli kireinä ja oikea rinta, varmaan vähän liukastunut. Parhaimmassa kunnossa kuitenkin kuin tähän mennessä koskaan.

Tämä viikko otettiin treenien osalta kokonaisuudessaan rauhallisesti. Kisaavien tokoryhmää ja Miian kurssia en viitsinyt skipata, joten käytiin tokossa vain tekemässä maltillisesti kaukokäskyjä. Ohjaajan kanssa katsottiin tekniikkaa. Olin jo ajatellut, että vaihdot ovat ihan riittävän hyvät, mutta kouluttaja sai mut tajuamaan, että tekniikassa on vielä aika paljon parantamisen varaa. Maahan-seiso-maahan on todella etupainoinen ja siksi noissa seisomisissa liikkuu helposti eteen. Sain kotiläksyksi opettaa takajalat targetille ja vaihdella rytmiä. Nyt Indi on tottunut tiettyyn rytmiin, ja heti kun meidät käskettiin tehdä nopeita vaihtoja, jotta se ei ehdi siirtää painoa etuosalle niin voimakkaasti, niin sitä liikkumistahan tuli sitten huomattavasti enemmän. Nyt ollaan sitten naksuteltu sisällä takajalkoja matolle ja lähdetään sitä kautta työstämään niitä eteenpäin.

Miian kurssilla käsiteltiin eteenmenon seuraamista, kun joskus on esiintynyt palkan vaanimista seuruussa. Ei tehty kuin pari seuruupätkää ja mietittiin työkaluja vaanimiseen, kun en uskaltanut vielä kunnolla treenata. Seuraaminen oli kyllä nyt eteenmenopalkasta huolimatta todella hyvää ja aktiivista. Huomaan, että ollaan tehty oikeita asioita, kun koira tulee ihan eri fiiliksellä kentällekin, kuin kuukausi sitten. Sama vaikutus näkyy myös tokossa, ja nyt vielä enemmän, kun sain Jessicalta neuvoja kuinka työstän noita paria tokolukkoa eteenpäin. Luottavainen fiilis itsellä.

Alla vielä pari kuvaa viime viikonlopulta, hyvän mielen seuruuta.


 

lauantai 27. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 läpikäynti ja tavoitteet vuodelle 2018

Viime vuonna tuli listattua seuraavat tavoitteet vuodelle 2017.

Hit
-          Jäljestystä. Paljon. Kisatavoitteellisesti. Ja esineilmaisujen siirtäminen jäljelle./ Tuli jäljestettyä jonkin verran, edistystä tapahtui. Esineilmaisut on vielä kesken, muutan varmaan vähän treenaustapoja rajavartiolaitoksen opettajan ohjeistuksen mukaan.
-          Ylläpidetään tottis./ Hyppyjä ei olla treenattu, mutta uskoisin, että pienellä vaivalla saa kisakuntoon koko paketin.
-          Esineruudun viilausta./ Ehdittiin treenata harmillisen vähän.
Hitin kanssa keskitytään ennen kaikkea pitämään hauskaa ja toivon, että päästäisiin vielä syksyllä jälkikokeeseen, mutta en laita sitä tavoitteeksi vielä./ Ei saatu maastoa siihen jamaan, että olisi viitsinyt mennä.

Indi
-          Tokossa koulutus voi- liikkeisiin asti / Ollaan treenattu voi- ja evl liikkeitä.
-          Pk- tottis eteenpäin / On ihan kivalla mallilla.
-          Jatketaan aksaa / Alkaa pikkuhiljaa olla siinä kunnossa, että voisi mennä epiksiin.
-          Sirutarkastus ja käsittelyharjoitukset jatkuu/ Tää on saatu aika hyvälle mallille.
-          Paimennusta ja kisaamaan tässä lajissa / Paim1 ja PPR1 suoritettu
-          Toko ALO1 syksyllä/ Kisattiin ALO1 kesällä ja AVO1 marraskuussa huipputuloksin.
-          Hakutreenit jatkuu / Oli vaikeuksia tässä lajissa, mutta nyt näyttää taas ihan hyvältä.
-          Jäljestystä / Tää jäi kyllä ihan täysin.
-          Esineruutu kuntoon/ Ei ehditty treenata tarpeeksi.
-          Viralliset luustokuvat, polvi- ja silmätarkki / OK



Tavoitteet vuodelle 2018:
Hit
- Jatketaan jäljestystä. Aloitetaan keppi-ilmaisuista keväällä kun lumet sulaa, ja jatketaan siitä jäljen rakentamista. Jos maasto tulee kisakuntoon, niin syksyllä kisoihin.
- Hitin kanssa aloitettiin uusi laji, rally-toko. Yritän päästä sen kanssa kurssille, että oppisin itse lajia paremmin, alo- liikkeet jo osaa, joten olisi kiva päästä kisoihin heti kun pääsen itse paremmin kartalle lajista.


Indi
- Tokossa VOI1 ja kisaamaan EVL:ssa, tavoitteena FI TVA. Katsotaan saadaanko tarvittavat tulokset jo tämän vuoden aikana.
- Pk- tottiksen ylläpito
- Rullailmaisu valmiiksi hakuun
- Esineruutu valmiiksi
- Agilityyn pikkuhiljaa startteja alle: kevät- alkukesä epiksiä, ehkä loppuvuodesta virallisiin (on enemmän omasta ohjauksesta kuin koirasta kiinni)
- Paimennuksessa jaon opettaminen ja pillikäskyt ja kisaamaan 2-luokkaan


Indin kanssa saa suosiolla nuo jäljestyssuunnitelmat nyt odottaa. Tämän vuoden ensisijainen tavoite on saada toko valmiiksi ja pois alta, jotta voimme keskittyä muihin lajeihin. Se määrittää myös paljon sitä, mitä kaikkea pystytään tekemään tämän vuoden aikana, eli kaikki menee tokon ehdoilla. Jos toko etenee aikataulussa, niin voisi harkita loppuvuodesta myös hakukoetta, sillä olettamuksella, että rullailmaisu on saatu varmaksi.

Tällä hetkellä treenaamme tokoa paljon. Pääsimme HSKK:n kisaavien tokoryhmään, jossa saa apua liikkurointeihin ja joka toinen kerta on kouluttaja, jonka kanssa pääsee purkamaan ongelmia jne. Lisäksi joka toinen perjantai nuorten koirien tokoringin treenit. 

Ja nyt tammikuun aikana olemme käyneet Mia Skogsterin tottiskurssilla, saimme kutsun sinne, kun olimme vuosi sitten  Miian nuorten koirien tottiskurssilla. Kurssi tuli kyllä hyvään saumaan. Olen päässyt käsittelemään siellä pk-kaaviossa ilmenneitä ongelmia, joita esiintyi kisamaisissa treeneissä viime kesänä, ja nyt on suunnitelma, jolla pystyn rakentamaan sitä eteenpäin sitten kun kaaviota taas enemmän treenataan. Kurssista on ollut apua omiin tokotreeneihinkin, kun on muuttanut omaa palkkaustapaa ja miettinyt treenejä vähän toiselta kantilta. Ilme ja tekemisen meininki on palautunut ennalleen, kun välillä tuntui siltä, että vire kärsi. Opin itse, että täytyy tehdä myös helppoja treenejä, ja seuraamista tehdään vain riittävän korkeassa vireessä, ettei se ole 'pikkusievää'. Eli seuraamiseen on palautettu intoa erilaisilla harjoituksilla ja se on kantanut sitten muuhunkin treenaamiseen.  

Työtä tuntuu riittävän hirveästi lajissa kuin lajissa, mutta eiköhän se joskus etene.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Raja- ja merivartiokoulun koiratoiminnan opettajan viikonloppukurssi

Ajatus lähti facebookin tapahtumaan liittyvästä mainoksesta. Rajavartiolaitoksen kouluttajista ja menetelmistä olin kuullut pelkkää hyvää. Yksi aiheista oli henkilöetsintä, joten mielenkiinnosta oli lähdettävä koulutukseen Kauhajoelle asti. Majoituimme koulutuspaikalla HaunPaikassa, koko meidän lauma viihtyi oikein hyvin ja ruoka oli hyvää.

Kouluttajana oli raja- ja merivartiokoulun koiratoiminnan opettaja Juha Pasanen. Lauantai alkoi muutaman tunnin luennolla ja jatkui käytännön harjoituksilla. Sunnuntaina oli luennon kertausta ja käytännön harjoituksia. Koirakkopaikoilla oli laaja rotukirjo ja hyvin eri tyyppisiä koiria, joita nähdessä ajatukset teoriaosuudestakin selkeni.

Omia muistiinpanoja luennosta:

Koiran koulutuksen perusteet

  • Koiran ja ohjaajan välinen suhde on kaiken lähtökohta
  • Palkkana käytetään sitä, mitä koira eniten haluaa
  • Rajojen asettamiset
  • Kun opetetaan uutta, positiivinen rankaisu ei toimi
  • Koiralla tulee olla muutakin sosiaalista elämää kuin koulutus, se kuuluu hyvään suhteeseen. Suhde rakentuu arkipäivän säännöillä.
  • Koiran pitäisi tuoda lelu ohjaajalle mieluiten ilman käskyä ja juosta sen noudettuaan yhtä lujaa ohjaajan luo kuin sille lähtiessä.
  • Koiran halu oppia ja ratkaista itse asioita
  • Ympäristö-oppi: maalaiskoira totutetaan kaupunkiin ja päinvastoin
  • Sosiaalisuus
  • Oppimisteoriat: Klassinen ehdollistaminen, tottuminen, malli-oppiminen, operantti ehdollistaminen
Motivaatio
  • Kohdentuvaa energiaa (jäljestäessä nuuskutus, seuraamisessa koira ei tee mitään ylimääräistä kuten ääntele jne)
  • Ilman motivaatiota ääriolosuhteissa koira luovuttaa helposti (ruualla koulutettu koira ei välttämättä toimi ääriolosuhteissa)
  • Negatiivinen rankaisu palkan menettämällä: palkan pitää olla merkityksellinen, jotta voisi toimia.
  • Miten saadaan korkea motivaatio? Sopiva palkka -> motivaatio -> aktiivisuus
  • Esim. jäljellä viimeisen esineen pitäisi olla samanarvoinen kuin muut esineet eli viimeisestä esineestä ei anneta parempaa palkkaa kuin muistakaan
  • Motivaatio = kohdentuvaa energiaa, ei voi olla liikaa
  • Koiran aktivointi motivoinnin kautta, ei aktivoivilla pakotteilla
Stressi
  • Alhainen stressitaso: Laiska, huonosti motivoitunut koira, oppiminen huonoa
  • Hyvä stressitaso: aktiivinen, motivoitunut, oppiminen helppoa
  • Liian korkea stressitaso: kiihtynyt koira, oppiminen huonoa
  • Kohdentamatonta energiaa
  • Miksi koira stressaa: Kohta tapahtuu jotain hyvää (palkan odotus)/ Olisi pitänyt löytyä, olisi pitänyt saada (esim. ei löydä maalimiestä, hukkaa jälkeä tms)/ Koira ei ymmärrä mitä pitää tehdä/ Kohta tapahtuu jotain pahaa.
  • Tavat käsitellä stressiä: Pako (flight), mielistely (flirt), jähmettyminen (freeze), taistelu (fight)
Koiralle opetetaan pienestä pitäen oikea mielikuva, esim. jäljelle mennessä pienen pennunkaan ei anneta vetää, vetämällä ei pääse määränpäähän. Opetattavan liikkeen/asian lisäksi pitäisi miettiä, mistä tunnetilasta palkkaa. 

Koulutusta ilman pelkoa:
  • Teorian tuntemus
  • Teorian siirtäminen käytäntöön
  • Koiran lukeminen
  • Koirankoulutuksen perusteet
  • Korkea motivaatio
  • Oikea stressitaso
  • Ärsykekontrolli
  • Operantti eli oppimishaluinen koira
  • Tiimityö
  • Ei pelkästään sitä, kuinka kouluttaa
Virkakoirat koulutetaan henkilöetsinnässä ilmaisemaan haukkumalla, rullakoirista kouluttajalla ei ollut käytännön kokemusta. Silloin kun ilmoitin Indin kurssille, tuskailin vielä haukkuilmaisuun liittyvien ongelmien kanssa ja ajattelinkin saavani niihin täältä jotain apua, mutta ilmoittautumisen jälkeen päätinkin vaihtaa ilmaisun rullaan. Heillä on hyvin mielenkiintoinen tapa kouluttaa koirat henkilöetsintään, palkka ei tule koskaan maalimieheltä. Ilmaisu opetetaan ihan lähellä ja ohjaaja palkkaa koiran aina. Lopulta matkaa kasvatetaan ja palkka tulee keskilinjalta tavallaan takapalkkana. Koira jossain vaiheessa tietysti kokeilee jättää maalimiehen jne, mutta ei koskaan saavuta sillä palkkaa, joten se on vain välivaihe joka poistuu työstämällä. Näin kouluttaessa ei koidu ongelmaa, että koira alkaisi kajota maalimieheen. Toki täytyy muistaa, että virkakoira on ominaisuuksiltaan tietyn tyyppinen ja ne koulutetaan voimankäyttötilanteisiin joten tuo menetelmä sopii niille. Tärkeää on se, että jos koira hipaiseekin maalimiestä, se menettää palkan eli kriteereistä pidetään aina kiinni. Tämä metodi kuulosti siltä, että jos vielä joskus tulee sellainen haukkuva koira, jolla tämä voisi toimia, niin vois kyllä kokeilla (tod näk rotukin olisi silloin eri). Vähänkään röyhkeän koiran kanssa välttäisi niin monta ongelmaa, joita herkästi tulee haukkuvilla koirilla. Kriteerit pätee tietysti myös esimerkiksi esine-ilmaisuihin (jos koira ei saa ottaa esinettä). Oikeissa työtehtävissä se on turvallisuuskysymyskin.

Sitten treeni-osioon.

Ensimmäisellä kierroksella haluttiin nähdä vain koiran ja ohjaajan suhdetta, leikkimistä jne. Kouluttaja näytti omalla koirallaan ensin, miten se toimii vastaavissa tilanteissa. Sen nähtyäni arvasin, että tulee vähän pyyhkeitä. Indi tietysti toi pallon yhtä lujaa mulle kuin lähti sitä hakemaankin, mutta sillä on opittu tapa heittää pallo ohjaajan jalkoihin ja odottaa, että ohjaaja potkaisee pallon liikkeelle tai heittää sen. Jos ohjaaja ei koske palloon, se syöksyy siihen itse kiinni ja heittää sen itse itselleen tuodakseen sen uudestaan ohjaajan jalkoihin, katse tietysti tiukasti kiinni pallossa koko ajan. En ole koskaan nähnyt tässä mitään ongelmaa, täysin tyypillinen toimintamalli paimenlinjaiselle bortsulle, enkä ole ajatellut, että pitäisi tehdä kahden lelun leikkejä, kun se haluaa tuoda lelun mulle ja pyytää leikkiin mukaan. Indi kuitenkin irrottaa pallosta itsenäisesti ja tuo sen luovutusasentoon vasta jos sanon käskysanan. Patukkaan se ei jää samalla tavalla kiinni, vaikka yrittää tarjota tuota samaa tapaa leikkiä eli saattaa heittää patukan jalkoihin, sen olen kuitenkin pyytänyt aina nostamaan. Näytettiin patukalla leikkimistäkin, kouluttaja sanoi, että rotuisekseen sillä on tosi hyvä taistelutahtokin, puree kunnolla patukkaan. Totesin, että sen esiin kaivamiseksi on täytynyt tehdä paljon työtä, kun ei ole halunnut ottaa mitään suuhun nuorempana. Varmaan samasta syystä tuo palloleikkikin on mennyt tuollaiseksi, tyydyin siihen, että koira alkoi leikkiä, mutta en asettanut mitään rajoja siihen eli leikki rakentui koiran ehdoilla. Pallojen kanssa piti sitten tehdä niin, että koiran tullessa luokse pallo suussa pyysin irrottamaan, kun irrotti katseen pudottamastaan pallosta, heitin kädestä toisen pallon. Jos koira haluaa ottaa väärän pallon, se estetään laittamalla koira hihnaan tai esim tallomalla väärän pallon päälle (Indin lempipallo on ontto geelipallo, joka menee lätyksi jalan alla), koira saa vain ohjaajalla olevan pallon kontaktista, kuolleeseen palloon ei kosketa. Indi pidettiin kiinni, jotta estettiin omatoiminen pallon ottaminen. Tämä on siis ihan perus sääntö, luopuminen. Tuli aika tunari olo, kun en ole pitänyt tuota ollenkaan ongelmana, vaan olen sallinut saalistiltin. Sitten ihmettelen, miksi en löydä keinoa, jolla saisin kestävän tuloksen eteenlähetyksen seuraamiseen. Ei siihen auta aiemmin saamani neuvot vietin katkaisusta haukuttamalla tms, jos koira ei pysty luopumaan kohteesta edes metrin päässä ollessaan kesken leikin. Aika pitkiä aikoja odoteltiin, ennen kuin koira irrotti katseen pallosta ja suuntasi sen minuun. Tässä haluttiin, että koira itse ratkaisee ongelman ja vasta oikealla ratkaisulla pääsee jatkamaan leikkiä, väärä toiminta vain estetään. 

Toiselle kierrokselle otin klikkerin mukaan ja aloin merkata hetket, jolloin koira katsoi ohjaajaa. Pallon kyyläämisen sijaan alkoi tarjota nopeammin kontaktia ja sain päästää koiran irti. Hetken päästä testattiin mitä tapahtuu, jos käsken irti- käskyn jälkeen koiran sivulle. Ei tullut, tuijotti palloa, piti toistaa käskyä ja palkattiin kun tuli. Lopulta sanottiin vain irti ja odotettiin, jalkoihin pudonnut pallo oli tässä vaiheessa kengän alla, ettei koira ota sitä. Mitä tapahtui? Koira meni täysin passiiviseksi, tyypillinen stressireaktio eli jäätyminen. Odotettiin useampi minuutti, ja lopulta autettiin koiraa sanomalla käsky sivulle. Tämä toistettiin pari kertaa ja sama reaktio. Kolmannella kerralla seisoi ehkä minuutin kunnes tarjosi itse sivulle tuloa, ja sai siitä pallon ja isot kehut (ei sitä palloa, joka oli piilossa jalan alla).

Tässä selvisi siis paljon työstettävää ihan perus asiassa. Harjoituksessa koiralle ei tehty mitään pahaa, mutta se jäätyi. Harjoittelemalla voi työstää koiraa löytämään väylän stressistä ulos: koira oppii tulemaan pois passivoitumisen kuplasta, alkaa ajatella itse ja kehittää ongelmanratkaisukykyään. Harjoitus on henkisesti koiralla hyvin raskas, mutta harmiton. Vain odotetaan, että koira ratkaisee itse, jos ei löydä ratkaisua, autetaan. Kyllä sen huomaa omissa treeneissäänkin, jos koira reagoi passivoitumalla, niin tosi helposti lähden auttamaan koiraa. Osittain kyseessä on siis varmaan opittukin käytös; se on muutaman kerran testannut miten tämä reaktio vaikuttaa minuun ja huomannut, että sillä saa apuja/tsemppausta. Se on jäätynyt paimennuksessa ja joskus myös tokossa, jos ei ole ymmärtänyt mitä halutaan tai on epävarma. Tietty eri koirat reagoi stressiin eri tavalla, Indi mielistelee, jäätyy tai pakenee, taistelemaan se ei lähde oman ohjaajan kanssa koskaan, vaikka terävyysreaktiona on purrut paimensauvaa ja mikrosirun lukijaa penskana.

Kotiläksyä tuli siis luopumisessa ja operantissa ehdollistamisessa. Kyllähän Indin kanssa on treenattu niinkin, että se tarjoaa asioita itse, esim. agilityesteiden kontaktit on rakennettu niin, ja tietysti on palkittu oma-aloitteisesta aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan. Sekään ei ole tarkoitus, että koira tarjoaa montaa eri asiaa lyhyessä ajassa ja sählää, mutta se halutaan ulos passiivisesta maailmasta, ratkaisemaan ongelmia ja haluamaan palkka. Hyvä saalisvietti onkin Indin pelastus, se haluaa pallonsa. Koiran pitää olla keskittynyt oikeisiin asioihin, jotta se kuuntelee (eli tulee vaikka kesken palloleikin sivulle, kun käsken). Uskoisin, että kun tämä asia saadaan kondikseen, niin moni muukin asia ratkeaa siinä samalla. Pääosin koira pysyy vihreällä alueella, eli stressitaso on sopiva. Jotain olen siis onnistunut tekemään oikeinkin. Silloin kun alettiin seuruutreenejä tekemään, se yritti muutamaan otteeseen äännellä, mutta siihen puutuin heti eikä se ole sitä sen koommin yrittänyt, vaikka se vapaalla ollessaan tykkääkin käyttää ääntään. Toki harjoitukset kannattaa miettiä niin, ettei teetä liian vaikeita treenejä kun koira vasta opettelee, vaan sellaisia, joissa koiralla on todennäköisyys onnistua. Koulutuksen myöhemmässä vaiheessa aletaan lisätä haasteita Tätä pallosta luopumista pystyy treenaamaan ihan leikin varjolla. Hyvä tietysti olisi ollut, jos olisi heti alusta asti hoksannut tuon asian.

Sunnuntaina jatkettiin harjoitusta. Luopuminen oli jo paljon nopeampaa, eikä koira yrittänyt enää ottaa eteeni tiputtamaansa palloa. Tästä seurasi se, että kun pyysin vain irrottamaan ja laitoin koiran luovuttaman pallon oikeaan taskuun, koira tarjosi sivulle tuloa ja sai pallon vasemmasta taskusta. Ja päin vastoin. Eli saa aina eri lelun, kuin jonka on viimeksi luovuttanut. Tämän harjoituksen aikana alkoi näkyä se, että koira ei enää yrittänyt tuijotella taskuja tai hakeutua taskujen viereen (tai käden, jossa pitelin palloa), vaan se otti rehellisesti kontaktin minuun, hakeutui ilman käskyä perusasentoon ja luopui palloista täysin ilman stressireaktioita. Juuri tätä haluttiin. Jotenkin ihan käsittämätöntä, miten nopeasti se opittu käytös sitten kuitenkin muuttuu, kun tehdään oikeita asioita.

Yleisesti ottaen epäonnistumisia ei saa pelätä, eivätkä koirat mene niistä rikki. Jos motivaatio ja palkka on kohdallaan, niin ne yrittävät seuraavalla kerralla entistä lujemmin. Koiria koulutetaan liian steriilisti. Jos koira nostaa takajäljen, sen annetaan jäljestää se loppuun ja koira menettää palkan. Jos koira kaahaa jäljellä, ohjaaja lähtee juoksemaan mukana ja koira hukkaa jäljen, jolloin se oppii, että löystyvä liina (ohjaajan kiihdyttäessä vauhtia) tarkoittaa jäljen hukkaamista ja palkan menetystä, joten ei kannata kaahata. Tällöin kisatilanteessa riittää, kun löysää liinaa, ja koira tarkentaa heti työskentelyään. Ja niin edelleen. Asioita voi rakentaa niin monella tavalla, aina pitäisi miettiä mikä on se haluttu lopputulos. Vaatii kyllä omankin ajattelutavan muutosta, että sallii sen, että suoritus voi joskus päättyä epäonnistumiseenkin. Palkan arvon pitää olla kohdallaan, ja aina pitää miettiä, miten koira yhdistelee päässään asioita ja minkä se todella kokee palkan menettämisenä. Erityisen tärkeää on, että treeneissä treenataan kaikki mahdollinen, ettei tositilanteissa tai kokeessa tarvitse selitellä epäonnistumisia. Eli kehitetään sitä ongelmanratkaisutaitoa ja suunnitellaan treenit etukäteen.

Muiden koirakoiden treenit vaihtelivat (jäljen)esineilmaisuista leikkiharjoituksiin. Kouluttaja itse opettaa ensin esineilmaisut ja vasta sitten vie esineet tallatulle alueelle, ei siis käytä ruokaa lainkaan. Sitä varmaan testaan Indinkin kanssa sitten aikanaan, kun on aikaa treenata jälkeä. Pelastuspuolelta oli koirakoita, jotka harjoittelivat hyvin pienien esineiden ilmaisuja. Neuvottiin mm. laittamaan tarkkuusetsinnässä ensin etsittävä esine koiran nähden paikalleen, ja lopuksi tehtiinkin niin, että oltiin vain laittavinaan. Kun koira siirtyi turhan kauas, tiputettiin esine ohjaajan eteen, ja koiran palatessa ja ilmaistessa sille luotiin mielikuva, ettei koira ollut ensimmäisellä kerralla riittävän tarkka, joten pitää olla vielä tarkempi. Noiden mielikuvien luomisella voi vaikuttaa paljon koiran työskentelyyn, vain mielikuvitus on rajana miten näitä voi hyödyntää. 

Koulutus oli todella hyvä ja saimme paljon irti, vaikka meidän treenit keskittyivätkin koulutuksen perusteisiin. Tämä ehkä edesauttoi muuttamaan omia ajatusmalleja ja lähestymään asioita toiselta kantilta, on laji mikä hyvänsä. Jatkossa tarkempaa suunnittelua treeneihin, ei kierretä ongelmia vaan ratkotaan ne, eikä auteta liian nopeasti ja helposti koiraa. Mitä tuohon punaisella alueella oleviin, liian kiihtyneisiin ja sitä kautta stressissä oleviin koiriin tulee, niin niiltä vain vaaditaan keskittymistä. Palkkauksen kanssa täytyy olla ihan sika tarkkana, että palkataan juuri oikealla hetkellä ja oikeasta tunnetilasta. Esimerkiksi jos koira tunkee patukkaa syliin, mälvää tms, ohjaaja seisoo vain hiljaa ja odottaa. Heti kun koira rauhoittuu, ohjaaja palkkaa koiran lähtemällä leikkiin mukaan. Murina ei kuulu puhtaaseen saalisleikkiin, se kertoo konfliktista koiran päässä. Keskittynyt mielentila ja kontrolli tulisi säilyttää myös taistelutilanteessa. Tässä pitää myös miettiä millainen koira on ja millainen leikki sille sopii, esim. bortsua ei ole jalostettu taistelemaan, jos murisee vetoleikissä niin silloin voi olla parempi vain antaa koiralle esine, ettei tilanteesta lähtenyt turhauma esim. siirry tottikseen ja aiheuta siellä ongelmia (kuten ääntelyä).




lauantai 25. marraskuuta 2017

Tokokoulutuksessa

Käytiin eilen pienellä Woollandian porukalla tokoilemassa, kouluttajana Maarit Hellman. Indin kanssa keskityttiin ylempien luokkien juttuihin.

Ensin käsiteltiin merkin kierron jälkeisiä stoppeja nimenomaan ennakoinnin näkökulmasta. Esteet oli aseteltu kuten EVL liikkeessä, niitä Indi vähän katseli eikä kestänyt lähellä merkkiä kyykyssä ollutta kouluttajaa vaan kävi moikkaamassa. Pääosin otettiin läpijuoksuja, pari kertaa stoppi maahan. Kerran pysähtyi itse seisomaan ja useamman kerran selvästi hidasti vauhtia. Tuon pitäisi loppua kyllä kun koira saa kokemusta ja oppii huomaamaan, että täytyy tulla luokse jos en sano pysäytyskäskyä. Jos pysähtyy itsenäisesti, kutsutaan vaan luokse ilman, että siitä tehdään mitään numeroa. Palkan pitää myös olla saman arvoinen, eli jos palkkaan stopit pallolla niin luoksetulosta pitää myös antaa pallo.

Tyhjään lähetystä: Indin kanssa tehty tätä tosi vähän kosketuksena post-it lappuun. Laput kannattaa jättää pois nopeasti, pystyttiin jo tässä treenissä luopumaan niistä. Etäisyyttä kannattaa myös kasvattaa nopeasti, kokeiltiin myös pidempää matkaa ja ihan hyvin tuntui koira saavan ajatuksesta kiinni. Suoraan menoja kannattaa treenata niin, että ei jää naimisiin yhden kohdan kanssa, vaan siirtyilee. Jos juoksee vinoon, kutsutaan pois ja aloitetaan alusta. Tarvittaessa kydään näyttämässä oikeaa kohtaa seinässä. Lähetys täytyy tehdä suorasta perusasennosta ja palkkaus seinän vieressä.

Hyppynoutoa: olin aika optimistinen avo-kisan jälkeen, kun viimeksi kun ollaan hyppynoutoja treenattu, ne ovat menneet tosi hyvin. Tällä viikolla treeneissä selvisikin, että liike on unohtunut, koira juoksee helposti esteen ohi molempiin suuntiin. Ekan hyppynoudon teki hyvin (ohjatun kapulalla), mutta myöhemmin metallikapulalla teki tuota hypyn kiertämistä. Johtuu ilmeisesti siitä, että se jää kiinni kapulaan ja unohtaa koko hypyn. No tätä täytyy vaan treenata. Yhden kerran kapula jäi pystyyn, sitä ei olisi millään halunnut ratkaista, vaikka lopulta tekikin oikein. Täytyy noitakin treenata.

Metallinoutokapulalla tehtiin siis ensin kapulan nostoja saalispalkalla. Ja sitten pari hyppynoutoa. Laitoin kotona tilaukseen vähän pienemmän kapulan, edellisiltä koirilta peritty kapula on turhan iso Indille.

Vilkaistiin Zetaa, tehtiin koemaisesti EVL liikkeenä seiso, istu, maahan. Teki kaikki liikkeet oikein, mutta vähän paineistuneen oloisena joten tehtiin vielä sama naksutellen ilman stoppeja. Valmistelin koiran huonosti enkä huomannut sanoa, että olen toistaiseksi vielä palkannut kaikki stopit silloin kun tekee ne oikein, koira varmaan sitäkin vähän ihmetteli, kun ei saanut palkkaa kesken liikkeen. Ei me olla noita suoraan jäävistä seuraamisen jatkamistakaan treenattu.

Ruutuun lähetys pari kertaa. Eka oli aika hidas ja pysähtyi etuosaan ruutua. Sain ohjeeksi käyttää välillä palloa ruudun takana, ulkopuolella ruutua. Vapautetaan muutama metri ennen ruutua suoraan pallolle. Ja silloin kun käyttää palloa, ei koskaan pysäytetä koiraa.

Lopuksi tehtiin vielä EVL paikallaolo ensimmäistä kertaa koskaan. Kävin palkkaamassa istumista. Maahan meni ok, mutta pälyili epäluuloisena selän takana kulkevaa liikkuria. Luoksetulo myös hidas, ei osaa vielä sitä, kun on kokonaan uusi kutsu -käsky. Pitää pyytää treeneissä kavereita kuljeskelemaan koiran selän takana paikkiksissa. Treenattavaa siis riittää, tulee olemaan tokopainoitteinen talvi ja -kevät.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Indi AVO1

Koepäivä koitti viimein. Avoimen luokan koirakoita tuli paikalle 7. Olimme loppupäässä, joten menimme toiseen paikallaoloryhmään. Halliin ei ehditty tutustua, kun ovet laitettiin kiinni ekan ryhmän ajaksi. Täysin kylmiltään siis uuteen halliin ja käytännössä heti juoksutarkastukseen. Indi hieman luimisteli, kun tilanne tuli niin nopeasti. Lähti kuitenkin ilman mitään ongelmia hommiin.

Paikallaolossa ei mitään kummallista, sai täydet pisteet eli 10p. Itselle tuli aikamoinen jännityskohtaus minuutin kulumista odotellessa kun olimme kävelleet 25m päähän, sydän oli hakata rinnasta ulos. Onneksi se tasaantui nopeasti. Mistä lie johtui, kun en epäillyt sitä etteikö koira pitäisi asentoaan, kriittisin kohta meillä on käskytysvaihe ennen koiran jättöä.

Yksilöliikkeet oli jaettu kahteen osaan:

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Luoksetulo: 10
Ruutu: 10
Merkin kierto: 9
Istuminen seuraamisen yhteydessä: 10

TAUKO

Nouto: 9
Kauko-ohjaus: 8
Estehyppy: 10
Seuraaminen: 10
Kokonaisvaikutus: 10

Yht. 307/320p, AVO1, KP ja luokkavoitto.

Seisomisessa mokasin vähän itse, kun en älynnyt katsoa tai ajatella itsenäistä pysähtymistä merkille, eikä liikkurikaan muistuttanut asiasta ennen liikkeen alkua. No onneksi oli sen verran pieni moka, että tuomari ei sakottanut siitä. Luoksetulo ja ruutu hienoja. Merkin kierto meni omasta mielestä hyvin, en tiedä mistä piste lähti. Eteen istuminen oli kyllä tiivis, mutta niin se oli luoksetulossakin eikä sitä siinäkään sakotettu. Joka tapauksessa täytyy taas muistutella vähän tuota oikeaa eteenistumiskohtaa treeneissä. Seuruusta istuminen hienosti.

Itse olen ehkä enemmän sitä tyyppiä, että vetäisin mieluummin kaikki liikkeet putkeen, jotta koe olisi nopeasti ohi. Nyt sai vähän pidempään jännittää, mutta onneksi nuo kompastuskivet oli ekassa setissä ja suoriuduimme niistä tosi hyvin. Nouto oli meidän omien kriteerien mukainen, en tiedä mistä piste lähti. Kaukot meni muuten tosi hyvin, teknisesti hienot vaihdot, mutta palatessani koiran viereen nousi istumaan. Varmaan otti tuon ennakoinnin ruudun loppuosasta, pitää muistaa treenata noita liikkeen lopetuksiakin, että pääsee puuttumaan tuohon ennakointiin silloin kun saman tyyppisiä lopetuksia on useampi. Tämä oli aika kallis virhe kertoimien vuoksi. Onneksi kuitenkin ainoa sellainen. Hyppy oli ihan perus, seuraamisessa tosi kivan tuntuinen ja pisteetkin sen mukaiset.

Merkin kierron törpön takana oli pieni källi, kun hypyn aloituspisteet oli merkattu ruudun kartioilla. Useampi juoksi varsinaisen kierrettävän merkin ohi. Onneksi ollaan tehty myös tuollaisia källejä säännöllisesti omissa treeneissä, niin ei koitunut ongelmia suunnata koiraa oikeisiin kohteisiin.

Olen todella tyytyväinen tämän päivän suoritukseen, ei se paljoa paremmin olisi voinut mennä. Tämän eteen on tehty valtavasti työtä ja menty välillä ojasta allikkoonkin, mutta kun löytyy oikeat konstit tehdä asioita, on lopputuloksena tosi kivan näköistä ja iloista suorittamista. Nyt alamme panostaa ylempiin luokkiin.

Video kokeesta löytyy https://youtu.be/zy3ctF2MWi4



Indi kävi torstaina nuorten koirien tokoringin treeneissä taas Riitta Jantunen-Korrin opissa. Lähestyvä koe rajoitti aika paljon tekemistä, joten koulutus meni pitkälti keskustelulinjalla. Sain kuitenkin taas uusia ideoita miten lähteä työstämään esimerkiksi luoksetulon ja merkin kierron stoppeja ilman, että saan ennakointia aikaiseksi. Kokeillaan nyt niillä neuvoilla lähteä työstämään sitä. Luoksetulossa ei ole tehty stoppeja vielä ollenkaan, ne stopithan se osaa jo, mutta olen vähän varonut niiden ottamista näihin liikkeisiin juuri tuon ennakointitaipumuksen vuoksi. Nyt pakon edessä on alettava niitäkin treenaamaan.

Haku on jäänyt myös tauolle. Viime viikolla ei voitu osallistua koirien hieronnan vuoksi ja tällä viikolla oli nämä kisat. Ensi viikolla lähdemme Kauhajoelle koulutukseen ja sen jälkeen ulkomaille pariksi viikoksi. Eli tässä tulee nyt useamman viikon pätkä, kun teemme vain tokoa ja vähän aksaa ja meidän lomamatkan ajan koiratkin lomailee. Katsotaan jatkuuko hakutreenit vielä tänä vuonna, vai vasta tammikuussa. Joka tapauksessa meinasin myös Indin juoksujen ajan pitää tauon kaikesta treenaamisesta noin kuukauden ajan, mutta ihan hyvä että kalenteri on nyt muutenkin keventynyt. Juoksut alkaa arviolta maaliskuussa. Katsotaan missä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että toko on voittajaluokan osalta kondiksessa kisoja ajatellen. Tähtään tuohon kevääseen, katsotaan ehditäänkö ennen juoksuja.

Voittajan liikkeet ovat tällä hetkellä seuraavalla mallilla:

Paikalla makaaminen 2min: OK
Seuraaminen: OK
Seisomimen ja/tai istuminen ja/tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä: OK, treenataan jääviä jo muutenkin EVL- liikkeenä kuuntelun vuoksi
Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: työstettävä
Ruutu ja luoksetulo: Luoksetulo työstettävä
Ohjattu: kääntymiskulmat osaa, nyt vain etäisyyden kasvattamiset kisamittoihin
Tunnari: Häiriötreeniä täytyy tehdä, mutta tekee kivasti jo
Kaukot: Etäisyyden kasvattaminen
Metallihyppynouto: Noudon yleistäminen, metallilla on treenattu tosi vähän, hyppynouto menee normaalilla kapulalla. Vinot heitot pitää vielä opettaa.

Tämä hyppäys ei ole enää mitään verrattuna alo- ja avo-luokkien väliseen hyppäykseen. Nyt vain treeniä lisää.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Paimennuskokeiden saldoa

Käytiin tänään Somerolla paimennuskokeissa. 

Ensimmäinen rata:
Hakukaari 18
Nosto 9
Kuljetus ohjaajalle 10
Poispäinajo 6
Kuljetus 16
Häkitys 9
Häkistä ulosajo 10

Kaarella pysähtyi vähän liian aikaisin, enkä saanut korjattua lampaita tuonnissa takaisin linjalle, kun piti käskyttää koiraa vasemmalle ja se teki vähän turhan laajaa flänkkiä. Tolpan kierrossa taisi yksi lammas mennä ohi. Poispäinajossa tuli vähän mutkittelua ja portilla kun piti kääntää oikean kautta kuljetuslinjalle, ei meinannut millään ottaa oikeaa käskyä. Tokan portin jälkeen puski liikaa henkseleitä paukutellen. Häkitys ja poisotto olivat hyvät. Ihan jeppis rata, 78p PPR1 PAIM1 sija 6.

Toinen rata:
Hakukaari 18
Nosto 10
Kuljetus ohjaajalle 16
Poispäinajo 7
Kuljetus 10
Häkitys 5
Häkistä ulosajo 10

Haku meni nyt muuten paremmin, paitsi tarvitsi yhden ylimääräisen käskyn kaarella kun alkoi himmailla liian aikaisin. Nosto ja kuljetus meni hyvin, samoin poispäinajo oli ihan ok. Portilla kääntymisessä taas sama juttu flänkin kanssa, otti ensin väärän suunnan joten tuli ylimääräistä mutkaa. Kuljetuksessa myös puski liikaa, ja sitten kun korjailin, lampaat ajautuivat pois linjalta. Häkitys oli lähellä onnistua ihan yhtä nappiin kuin ekallakin radalla, mutta koira otti väärän suunnan väärällä hetkellä ja lampaat ohjautuivat sitten juuri häkin portin ohi. Lampaat kiersivät siis kerran häkin ympäri, ennen kuin saatiin onnistumaan. Tulos 76p PPR1 PAIM1 ja sija 2.

Työstettävää vielä riittää, mutta ihan hyvällä pohjalla ollaan mun mielestä. Seuraavan kerran kisataan ensi vuonna ja yhden luokan ylempänä. Jäädään nyt muutamaksi kuukaudeksi paimennuksesta tauolle, lepäillään ja keskitytään muihin lajeihin. Saa pääkin vähän kasvaa vielä. Uskoisin, että tauko tekee Indille hyvää tässä kohtaa.

Indin toko-kokeeseen on enää 2 viikkoa aikaa. Kovasti ollaan treenattu, vaihtelevalla menestyksellä. Tuli pari huonoa treeniä, joiden jälkeen istuin alas ja mietin missä menee vikaan. Olin vähän huomaamattakin ajautunut tekemään liian vaikeita ja ylipitkiä treenejä kun mielessä siinsi vain kokeeseen tähtääminen. Yksi iso ongelma on ollut jäävien liikkeiden sekoittaminen, eli koira on tehnyt vääriä liikkeitä, vaikka se osaa ne. Indin kohdalla kyse on ollut kuuntelusta, ja sen parantamiseen sain hyviä vinkkejä. Palkkavihje ei toiminut kovin pitkään, se aiheutti jäätävää ennakointia. Nyt treenaan jääviä liikkeitä EVL mukaisesti, jolloin on pakko kuunnella. Olin tehnyt sen virheen, että en palkannut koiraa riittävän vaihtelevasti. Vielä on aikaista sanoa, mutta yllätyksellisyyden lisääminen palkkaukseen vaikuttaa auttaneen ennakointiin. Jääviä liikkeitä saattaa kyllä edelleen sekoittaa, yleensä siis yhden liikkeen kolmesta jos jossain sekoilee. Myös kohteiden erottelun helpottaminen on tuonut tekemisen paremmalle pohjalle. Sitä kyllä tarvitaan ylemmissä luokissa, mutta en usko että vielä AVO:ssa laitetaan esimerkiksi ruutua ja merkkiä kiusallaan aivan vierekkäin. Saa sitten nähdä miten koe menee, huonoa tuuria jos useamman liikkeen sattuisi nollaamaan. Toivottavasti saadaan tehtyä oman näköinen koe hyvällä fiiliksellä ilman isompia ylläreitä. Pääsisi sitten taas keskittyämään VOI-EVL liikkeisiin. Kokeeseen asti tehdään korkeintaan kolmeen liikkeeseen keskittyviä treenejä vähäisillä toistomäärillä ja pyritään siihen, että kaikki onnistuisi. Mielentila on ainakin selvästi edistynyt nyt.