torstai 7. huhtikuuta 2016

Tedillä polyneuropatia

Viime kertaisen päivityksen jälkeen on tapahtunut aika paljon asioita. Ensinnäkin poikien hammaslääkäritarkastuksessa lääkäri totesi, että ei poistaisi kummaltakaan koiralta hampaita. Hänen mielestään ei ollut niin pahasti lohkeilleet. Pari viikkoa tuon lääkärikäynnin jälkeen Ted sairastui vakavasti ja vein sen taas lääkäriin. Koira kaatuili ja sille oli tullut toispuoleinen kasvohalvaus, lisäksi liikkui pää vinossa. Lisäksi sen käyttäytyminen muuttui, esimerkiksi pihalla tarhassa ollessa kävi heti makaamaan. Verikokeista otettiin väsymyspaketti, mutta arvot olivat priimaa. Lääkäri määräsi viikon antibioottikuurin ja lähetti kotiin. Koira ei kuitenkaan alkanut osoittaa paranemisen merkkejä ja soitin suoraan Espooseen ja varasin neurologille ajan. Aloitin omin nokkineni tulehduskipulääkekuurin, joka auttoi tasapaino-ongelmiin. Onneksi sain lähetteen neurolle soittamalla ja päästiin sitten ammattitaitoiselle lääkärille suoraan. Olin ihan varma, että koira joudutaan lopettamaan :( Neurologin tutkimuksissa saimme seuraavan diagnoosin: Toispuoleinen vestibulaarioireyhtymä. Neurologisessa tutkimuksessa selvisi seuraavaa: oikea peripherinen vestibulaari syndrooma, oikea kasvohermohalvaus, ei Hornes syndroomaa, asentotunto normaali, oikeassa silmässä ventraali strabismus, ei muita kasvohermopuutteita, vestibulaarinen ataxia. Ulkokorvat normaalit. DDX: keskikorvasairaudet (tulehdus, polyyppi, kasvain), geriatrinen vestibulaarisyndrooma, idiopaattinen kasvohermohalvaus, trauma mahdollista (verenpurkauma, concussion/ contusion), hermojuurikasvaimia. Lääkäri oli optimistinen ennusteen suhteen siinä mielessä, että neurologiset testit viittasivat siihen, että vika ei olisi aivoissa. Toki aloin väkisinkin miettiä sitä aiempaa hammasepisodia, että onkohan Ted saanut yksin ollessaan jonkun kohtauksen. Viime viikkoisen neurologikäynnin jälkeen koira on ainakin voinut hiukan paremmin ja osaa kompensoida vinoa liikkumistaan ilman kaatuiluja. Neurologilla testattiin myös punkkivälitteiset sairaudet ja niiden tulos oli puhdas.

Tänään sitten oli vuorossa jatkotutkimukset korvasairauksien poissulkemiseksi. Piti tehdä vain nopeampi skreenaus MRI:llä eli ei koko aivoja. Toisin kuitenkin kävi, kun sain tältä klinikalta puhelun vasta, kun olin jo ajanut 100 kilometriä lähes klinikalle asti, että lääkäri ei otakaan tänään vastaan. Luojan kiitos sain soiteltua meille ajan Aistiin, etten ollut ihan turhaan ajanut ja ollut töistä pois tämän takia. Uusi lääkäri joutui tietysti tutkimaan alusta asti koiran, kun ei ollut nähnyt sitä aiemmin. Jatkotutkimuksina tehtiin otoskopia, tarkastettiin suu ja nielu (rauhoituksessa), MRI- kuvaus, EMG- lihassähkötutkimus. Tulokset olivat normaalit, paitsi EMG:ssä todettu poikkeavuus silmäluomessa ja ylähuulessa. Puru- ja raajalihakset toimivat. Koko pää siis magneettikuvattiin, koska kasvohermojen puutteet ja tasapainohäiriö eivät ole välttämättä kovin yksiselitteisiä ja tällä saatiin varmistettua se, ettei päässä ole kasvaimia tms. Diagnoosiksi tuli pään hermoihin rajoittunut polyneuropatia. Erotusdiagnoosina on idiopaattinen vestibulaari oireyhtymä ja idiopaattinen kasvohalvaus oikealla puolella, suomeksi sanottuna siis kaksi eri sairautta jotka voivat aiheuttaa samat oireet, neurologi päätyi kuitenkin polyneuropatiaan. Hoitoa ei ole, eli aika tekee ehkä tehtävänsä tai koira voi jäädä loppuelämäkseen vinoksi ja kasvoiltaan halvaantuneeksi. Tedin tilassa on tapahtunut ehkä pieniä muutoksia parempaan, kuten pystyy jo hiukan liikuttamaan oikeaa korvaa, joten spontaania toipumista voi vielä tapahtua. Silmää pitää tarkkailla, koska ei pysty sitä kunnolla räpyttelemään. Riskinä tietysti on, että silmään tulee herkemmin vammoja ym, joten heti jos silmä vuotaa niin pitää mennä silmälääkärille. Toivottavasti nyt riittäisi jo nämä lääkärikäynnit tällä erää. 

Sitten treeniasiaa.

Hitin kanssa agilityt on menneet nyt tosi kivasti ja palaset on alkaneet loksahdella kohdalleen. Edelleen omassa liikkumisessa parantamisen varaa, mutta onnistumisiakin tulee paljon. Kesällä voisi ehkä uskaltaa taas mennä kisoihin koittamaan. Tottistreeneissä hallilla ollaan käyty kerta viikkoon. Olen tehnyt siellä set-point treeniä ponnistusvoiman lisäämiseen. Käytin Hitin tovi sitten Lotalla hieronnassa ja edistystä oli jo silloin tapahtanut lihastasapainossa. Viime viikolla osteopaatilla lanne oli tosin vinossa, eli heti huomaa jos jumpat jää vähemmälle (Tedin sairastaessa on tullut keskityttyä niin paljon siihen, että Hitin jumppailu jäi selvästi vähemmälle).

Indi täyttää muutaman viikon päästä jo vuoden. Kiva päästä aloittamaan sen kanssa fyysisempää harjoittelua, että pääsee aloittamaan lajiharjoittelut. Kävin viime viikonloppuna Mia Skogsterin kaksipäiväisessä seminaarissa, ekana päivänä aiheena oli pennut ja tokana päivänä sitten kilpailuihin valmistautumisesta kertovaa asiaa. Oli todella hyödyllinen, vaikka mä olin sen pentusemman jo kertaalleen käynyt kuuntelemassa kun Indi oli vielä 4kk ikäinen. Painotukset liikkeiden opettamisessa oli ehkä hiukan erit kuin edellisellä kerralla. Mulla kävi vielä ihan sikahyvä tuuri, kun Indi pääsi seminaariin harjoituskoiraksi! Indin kanssa ongelmana on edelleen leikkiminen, jonka vuoksi en ole pystynyt siirtymään saalispalkkaukseen enkä sitä myöden ole kokenut, että pystyisin etenemään tottiskoulutuksessa. Toinen on sitten ollut se nouto, olen halunnut opettaa sille kahden esineen noudon, mutta ei se oikein onnistu jos koira ei kiinnostu edes yhdestä esineestä riittävästi. Indille ruoka on ykkönen ja se odottaa kesken saalisleikinkin, että jos hän nyt tuo patukan niin joko lohkeaisi ruokaa. Kotona ollaan toki tehty ruokapalkalla asioita, mutta kentällä se on ollut vaan leikkimistä, ilman että koira innostuisi riittävästi. Jos se voittaa patukan, niin se sylkäisee sen lähes saman tien maahan. Eli ei pidä sitä palkkana.

Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että mun pieni maalaisjuntti keskittyi muhun yleisömerestä ja vieraasta hallista ja tilanteesta huolimatta. Katsottiin Indin leikkiä ja noutoasiaa. Opetan sille naksuttimen ja aletaan työstää noutokapulan pitoa hyvällä otteella, eli unohdetaan nyt ne patukat hetkeksi. Kovalla esineellä treenailu saattaa auttaa siihen, että voisin ottaa käyttöön ihan tavalliset patukat ja sitten voin miettiä uudestaan sitä, millä metodilla sitä noutoa lähtee työstämään. Voisi myös harkita suoraan kapula + pehmopallo- yhdistelmää, siis kahden esineen noutona. Mun täytyy vähän miettiä tätä ja katsoa mihin suuntaan se tässä kevään aikana kehittyy. Tällä hetkellä tavalliset patukat eivät siis kelpaa, ei pure niihin kiinni. Toiseksi asiaksi nousi nyt se taistelutahdon vahvistaminen. Eli käytännössä seuraavat 2-3 kuukautta me tehdään apparin kanssa purutreenejä, ja koitetaan näin kasvattaa koiran mielenkiintoa esineisiin ja taisteluleikkiin. Indille tehtiin seminaarissa lyhyt purutreeni ja huomasi kyllä eron siinä, miten se kiinnostui patukasta. Otekin parani.

Kilpailuihin valmistavassa seminaarissa käytiin läpi sitä, miten koira olisi järkevä kouluttaa. Lyhyesti sanottuna huipputottiksen kouluttaminen vie kolme vuotta. Kolmantena vuonna viimeistellään, opetellaan palkattomuutta, opetellaan rituaalit ja kaaviot. Painotettiin siis sitä, että ei kannata kilpailla liian aikaisin, eikä BH koetta kannata tehdä aikaisin. Jos mietitään sitä (kolmantena vuonna) kisavalmiiksi treenaamista, niin jo pelkkä suoritusvarmuuden ja eri tilanteisiin valmistaminen vie puoli vuotta. Toinen ikävuosi menee liikkeiden kasaamiseen. Huh huh, mä oon tehnyt kyllä niin paljon virheitä edellisten koirien kanssa, onneksi Indiä en ole vielä onnistunut pilaamaan. Toki tässä nyt pitää muistaa ero "kyläkisailun" ja MM-tason välillä, mutta ainakin itse haluan pyrkiä koulutuksessa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja nyt vasta alan hahmottaa kuinka se tehdään. Vaatii todella pitkäpinnaista ja suunnitelmallista työtä hioa timanttinen lopputulos. Ei muuta kun hommiin siis. Vähän pitää itse miettiä ja tunnustella tuota kaavioiden opettamista, bortsu on tässä mielessä hankala kun ne on niin tajuttoman fiksuja, että saattaa yrittää ennakoida asioita sitten. Toisaalta se on vaan pystyttävä opettamaan niin, että se ei tiedä muuta tapaa toimia kuin mitä sille opetan. Ihan sikatarkkana saa kyllä olla.