Kouluttajana oli raja- ja merivartiokoulun koiratoiminnan opettaja Juha Pasanen. Lauantai alkoi muutaman tunnin luennolla ja jatkui käytännön harjoituksilla. Sunnuntaina oli luennon kertausta ja käytännön harjoituksia. Koirakkopaikoilla oli laaja rotukirjo ja hyvin eri tyyppisiä koiria, joita nähdessä ajatukset teoriaosuudestakin selkeni.
Omia muistiinpanoja luennosta:
Koiran koulutuksen perusteet
- Koiran ja ohjaajan välinen suhde on kaiken lähtökohta
- Palkkana käytetään sitä, mitä koira eniten haluaa
- Rajojen asettamiset
- Kun opetetaan uutta, positiivinen rankaisu ei toimi
- Koiralla tulee olla muutakin sosiaalista elämää kuin koulutus, se kuuluu hyvään suhteeseen. Suhde rakentuu arkipäivän säännöillä.
- Koiran pitäisi tuoda lelu ohjaajalle mieluiten ilman käskyä ja juosta sen noudettuaan yhtä lujaa ohjaajan luo kuin sille lähtiessä.
- Koiran halu oppia ja ratkaista itse asioita
- Ympäristö-oppi: maalaiskoira totutetaan kaupunkiin ja päinvastoin
- Sosiaalisuus
- Oppimisteoriat: Klassinen ehdollistaminen, tottuminen, malli-oppiminen, operantti ehdollistaminen
Motivaatio
- Kohdentuvaa energiaa (jäljestäessä nuuskutus, seuraamisessa koira ei tee mitään ylimääräistä kuten ääntele jne)
- Ilman motivaatiota ääriolosuhteissa koira luovuttaa helposti (ruualla koulutettu koira ei välttämättä toimi ääriolosuhteissa)
- Negatiivinen rankaisu palkan menettämällä: palkan pitää olla merkityksellinen, jotta voisi toimia.
- Miten saadaan korkea motivaatio? Sopiva palkka -> motivaatio -> aktiivisuus
- Esim. jäljellä viimeisen esineen pitäisi olla samanarvoinen kuin muut esineet eli viimeisestä esineestä ei anneta parempaa palkkaa kuin muistakaan
- Motivaatio = kohdentuvaa energiaa, ei voi olla liikaa
- Koiran aktivointi motivoinnin kautta, ei aktivoivilla pakotteilla
Stressi
- Alhainen stressitaso: Laiska, huonosti motivoitunut koira, oppiminen huonoa
- Hyvä stressitaso: aktiivinen, motivoitunut, oppiminen helppoa
- Liian korkea stressitaso: kiihtynyt koira, oppiminen huonoa
- Kohdentamatonta energiaa
- Miksi koira stressaa: Kohta tapahtuu jotain hyvää (palkan odotus)/ Olisi pitänyt löytyä, olisi pitänyt saada (esim. ei löydä maalimiestä, hukkaa jälkeä tms)/ Koira ei ymmärrä mitä pitää tehdä/ Kohta tapahtuu jotain pahaa.
- Tavat käsitellä stressiä: Pako (flight), mielistely (flirt), jähmettyminen (freeze), taistelu (fight)
Koiralle opetetaan pienestä pitäen oikea mielikuva, esim. jäljelle mennessä pienen pennunkaan ei anneta vetää, vetämällä ei pääse määränpäähän. Opetattavan liikkeen/asian lisäksi pitäisi miettiä, mistä tunnetilasta palkkaa.
Koulutusta ilman pelkoa:
- Teorian tuntemus
- Teorian siirtäminen käytäntöön
- Koiran lukeminen
- Koirankoulutuksen perusteet
- Korkea motivaatio
- Oikea stressitaso
- Ärsykekontrolli
- Operantti eli oppimishaluinen koira
- Tiimityö
- Ei pelkästään sitä, kuinka kouluttaa
Virkakoirat koulutetaan henkilöetsinnässä ilmaisemaan haukkumalla, rullakoirista kouluttajalla ei ollut käytännön kokemusta. Silloin kun ilmoitin Indin kurssille, tuskailin vielä haukkuilmaisuun liittyvien ongelmien kanssa ja ajattelinkin saavani niihin täältä jotain apua, mutta ilmoittautumisen jälkeen päätinkin vaihtaa ilmaisun rullaan. Heillä on hyvin mielenkiintoinen tapa kouluttaa koirat henkilöetsintään, palkka ei tule koskaan maalimieheltä. Ilmaisu opetetaan ihan lähellä ja ohjaaja palkkaa koiran aina. Lopulta matkaa kasvatetaan ja palkka tulee keskilinjalta tavallaan takapalkkana. Koira jossain vaiheessa tietysti kokeilee jättää maalimiehen jne, mutta ei koskaan saavuta sillä palkkaa, joten se on vain välivaihe joka poistuu työstämällä. Näin kouluttaessa ei koidu ongelmaa, että koira alkaisi kajota maalimieheen. Toki täytyy muistaa, että virkakoira on ominaisuuksiltaan tietyn tyyppinen ja ne koulutetaan voimankäyttötilanteisiin joten tuo menetelmä sopii niille. Tärkeää on se, että jos koira hipaiseekin maalimiestä, se menettää palkan eli kriteereistä pidetään aina kiinni. Tämä metodi kuulosti siltä, että jos vielä joskus tulee sellainen haukkuva koira, jolla tämä voisi toimia, niin vois kyllä kokeilla (tod näk rotukin olisi silloin eri). Vähänkään röyhkeän koiran kanssa välttäisi niin monta ongelmaa, joita herkästi tulee haukkuvilla koirilla. Kriteerit pätee tietysti myös esimerkiksi esine-ilmaisuihin (jos koira ei saa ottaa esinettä). Oikeissa työtehtävissä se on turvallisuuskysymyskin.
Sitten treeni-osioon.
Ensimmäisellä kierroksella haluttiin nähdä vain koiran ja ohjaajan suhdetta, leikkimistä jne. Kouluttaja näytti omalla koirallaan ensin, miten se toimii vastaavissa tilanteissa. Sen nähtyäni arvasin, että tulee vähän pyyhkeitä. Indi tietysti toi pallon yhtä lujaa mulle kuin lähti sitä hakemaankin, mutta sillä on opittu tapa heittää pallo ohjaajan jalkoihin ja odottaa, että ohjaaja potkaisee pallon liikkeelle tai heittää sen. Jos ohjaaja ei koske palloon, se syöksyy siihen itse kiinni ja heittää sen itse itselleen tuodakseen sen uudestaan ohjaajan jalkoihin, katse tietysti tiukasti kiinni pallossa koko ajan. En ole koskaan nähnyt tässä mitään ongelmaa, täysin tyypillinen toimintamalli paimenlinjaiselle bortsulle, enkä ole ajatellut, että pitäisi tehdä kahden lelun leikkejä, kun se haluaa tuoda lelun mulle ja pyytää leikkiin mukaan. Indi kuitenkin irrottaa pallosta itsenäisesti ja tuo sen luovutusasentoon vasta jos sanon käskysanan. Patukkaan se ei jää samalla tavalla kiinni, vaikka yrittää tarjota tuota samaa tapaa leikkiä eli saattaa heittää patukan jalkoihin, sen olen kuitenkin pyytänyt aina nostamaan. Näytettiin patukalla leikkimistäkin, kouluttaja sanoi, että rotuisekseen sillä on tosi hyvä taistelutahtokin, puree kunnolla patukkaan. Totesin, että sen esiin kaivamiseksi on täytynyt tehdä paljon työtä, kun ei ole halunnut ottaa mitään suuhun nuorempana. Varmaan samasta syystä tuo palloleikkikin on mennyt tuollaiseksi, tyydyin siihen, että koira alkoi leikkiä, mutta en asettanut mitään rajoja siihen eli leikki rakentui koiran ehdoilla. Pallojen kanssa piti sitten tehdä niin, että koiran tullessa luokse pallo suussa pyysin irrottamaan, kun irrotti katseen pudottamastaan pallosta, heitin kädestä toisen pallon. Jos koira haluaa ottaa väärän pallon, se estetään laittamalla koira hihnaan tai esim tallomalla väärän pallon päälle (Indin lempipallo on ontto geelipallo, joka menee lätyksi jalan alla), koira saa vain ohjaajalla olevan pallon kontaktista, kuolleeseen palloon ei kosketa. Indi pidettiin kiinni, jotta estettiin omatoiminen pallon ottaminen. Tämä on siis ihan perus sääntö, luopuminen. Tuli aika tunari olo, kun en ole pitänyt tuota ollenkaan ongelmana, vaan olen sallinut saalistiltin. Sitten ihmettelen, miksi en löydä keinoa, jolla saisin kestävän tuloksen eteenlähetyksen seuraamiseen. Ei siihen auta aiemmin saamani neuvot vietin katkaisusta haukuttamalla tms, jos koira ei pysty luopumaan kohteesta edes metrin päässä ollessaan kesken leikin. Aika pitkiä aikoja odoteltiin, ennen kuin koira irrotti katseen pallosta ja suuntasi sen minuun. Tässä haluttiin, että koira itse ratkaisee ongelman ja vasta oikealla ratkaisulla pääsee jatkamaan leikkiä, väärä toiminta vain estetään.
Toiselle kierrokselle otin klikkerin mukaan ja aloin merkata hetket, jolloin koira katsoi ohjaajaa. Pallon kyyläämisen sijaan alkoi tarjota nopeammin kontaktia ja sain päästää koiran irti. Hetken päästä testattiin mitä tapahtuu, jos käsken irti- käskyn jälkeen koiran sivulle. Ei tullut, tuijotti palloa, piti toistaa käskyä ja palkattiin kun tuli. Lopulta sanottiin vain irti ja odotettiin, jalkoihin pudonnut pallo oli tässä vaiheessa kengän alla, ettei koira ota sitä. Mitä tapahtui? Koira meni täysin passiiviseksi, tyypillinen stressireaktio eli jäätyminen. Odotettiin useampi minuutti, ja lopulta autettiin koiraa sanomalla käsky sivulle. Tämä toistettiin pari kertaa ja sama reaktio. Kolmannella kerralla seisoi ehkä minuutin kunnes tarjosi itse sivulle tuloa, ja sai siitä pallon ja isot kehut (ei sitä palloa, joka oli piilossa jalan alla).
Tässä selvisi siis paljon työstettävää ihan perus asiassa. Harjoituksessa koiralle ei tehty mitään pahaa, mutta se jäätyi. Harjoittelemalla voi työstää koiraa löytämään väylän stressistä ulos: koira oppii tulemaan pois passivoitumisen kuplasta, alkaa ajatella itse ja kehittää ongelmanratkaisukykyään. Harjoitus on henkisesti koiralla hyvin raskas, mutta harmiton. Vain odotetaan, että koira ratkaisee itse, jos ei löydä ratkaisua, autetaan. Kyllä sen huomaa omissa treeneissäänkin, jos koira reagoi passivoitumalla, niin tosi helposti lähden auttamaan koiraa. Osittain kyseessä on siis varmaan opittukin käytös; se on muutaman kerran testannut miten tämä reaktio vaikuttaa minuun ja huomannut, että sillä saa apuja/tsemppausta. Se on jäätynyt paimennuksessa ja joskus myös tokossa, jos ei ole ymmärtänyt mitä halutaan tai on epävarma. Tietty eri koirat reagoi stressiin eri tavalla, Indi mielistelee, jäätyy tai pakenee, taistelemaan se ei lähde oman ohjaajan kanssa koskaan, vaikka terävyysreaktiona on purrut paimensauvaa ja mikrosirun lukijaa penskana.
Kotiläksyä tuli siis luopumisessa ja operantissa ehdollistamisessa. Kyllähän Indin kanssa on treenattu niinkin, että se tarjoaa asioita itse, esim. agilityesteiden kontaktit on rakennettu niin, ja tietysti on palkittu oma-aloitteisesta aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan. Sekään ei ole tarkoitus, että koira tarjoaa montaa eri asiaa lyhyessä ajassa ja sählää, mutta se halutaan ulos passiivisesta maailmasta, ratkaisemaan ongelmia ja haluamaan palkka. Hyvä saalisvietti onkin Indin pelastus, se haluaa pallonsa. Koiran pitää olla keskittynyt oikeisiin asioihin, jotta se kuuntelee (eli tulee vaikka kesken palloleikin sivulle, kun käsken). Uskoisin, että kun tämä asia saadaan kondikseen, niin moni muukin asia ratkeaa siinä samalla. Pääosin koira pysyy vihreällä alueella, eli stressitaso on sopiva. Jotain olen siis onnistunut tekemään oikeinkin. Silloin kun alettiin seuruutreenejä tekemään, se yritti muutamaan otteeseen äännellä, mutta siihen puutuin heti eikä se ole sitä sen koommin yrittänyt, vaikka se vapaalla ollessaan tykkääkin käyttää ääntään. Toki harjoitukset kannattaa miettiä niin, ettei teetä liian vaikeita treenejä kun koira vasta opettelee, vaan sellaisia, joissa koiralla on todennäköisyys onnistua. Koulutuksen myöhemmässä vaiheessa aletaan lisätä haasteita Tätä pallosta luopumista pystyy treenaamaan ihan leikin varjolla. Hyvä tietysti olisi ollut, jos olisi heti alusta asti hoksannut tuon asian.
Sunnuntaina jatkettiin harjoitusta. Luopuminen oli jo paljon nopeampaa, eikä koira yrittänyt enää ottaa eteeni tiputtamaansa palloa. Tästä seurasi se, että kun pyysin vain irrottamaan ja laitoin koiran luovuttaman pallon oikeaan taskuun, koira tarjosi sivulle tuloa ja sai pallon vasemmasta taskusta. Ja päin vastoin. Eli saa aina eri lelun, kuin jonka on viimeksi luovuttanut. Tämän harjoituksen aikana alkoi näkyä se, että koira ei enää yrittänyt tuijotella taskuja tai hakeutua taskujen viereen (tai käden, jossa pitelin palloa), vaan se otti rehellisesti kontaktin minuun, hakeutui ilman käskyä perusasentoon ja luopui palloista täysin ilman stressireaktioita. Juuri tätä haluttiin. Jotenkin ihan käsittämätöntä, miten nopeasti se opittu käytös sitten kuitenkin muuttuu, kun tehdään oikeita asioita.
Yleisesti ottaen epäonnistumisia ei saa pelätä, eivätkä koirat mene niistä rikki. Jos motivaatio ja palkka on kohdallaan, niin ne yrittävät seuraavalla kerralla entistä lujemmin. Koiria koulutetaan liian steriilisti. Jos koira nostaa takajäljen, sen annetaan jäljestää se loppuun ja koira menettää palkan. Jos koira kaahaa jäljellä, ohjaaja lähtee juoksemaan mukana ja koira hukkaa jäljen, jolloin se oppii, että löystyvä liina (ohjaajan kiihdyttäessä vauhtia) tarkoittaa jäljen hukkaamista ja palkan menetystä, joten ei kannata kaahata. Tällöin kisatilanteessa riittää, kun löysää liinaa, ja koira tarkentaa heti työskentelyään. Ja niin edelleen. Asioita voi rakentaa niin monella tavalla, aina pitäisi miettiä mikä on se haluttu lopputulos. Vaatii kyllä omankin ajattelutavan muutosta, että sallii sen, että suoritus voi joskus päättyä epäonnistumiseenkin. Palkan arvon pitää olla kohdallaan, ja aina pitää miettiä, miten koira yhdistelee päässään asioita ja minkä se todella kokee palkan menettämisenä. Erityisen tärkeää on, että treeneissä treenataan kaikki mahdollinen, ettei tositilanteissa tai kokeessa tarvitse selitellä epäonnistumisia. Eli kehitetään sitä ongelmanratkaisutaitoa ja suunnitellaan treenit etukäteen.
Muiden koirakoiden treenit vaihtelivat (jäljen)esineilmaisuista leikkiharjoituksiin. Kouluttaja itse opettaa ensin esineilmaisut ja vasta sitten vie esineet tallatulle alueelle, ei siis käytä ruokaa lainkaan. Sitä varmaan testaan Indinkin kanssa sitten aikanaan, kun on aikaa treenata jälkeä. Pelastuspuolelta oli koirakoita, jotka harjoittelivat hyvin pienien esineiden ilmaisuja. Neuvottiin mm. laittamaan tarkkuusetsinnässä ensin etsittävä esine koiran nähden paikalleen, ja lopuksi tehtiinkin niin, että oltiin vain laittavinaan. Kun koira siirtyi turhan kauas, tiputettiin esine ohjaajan eteen, ja koiran palatessa ja ilmaistessa sille luotiin mielikuva, ettei koira ollut ensimmäisellä kerralla riittävän tarkka, joten pitää olla vielä tarkempi. Noiden mielikuvien luomisella voi vaikuttaa paljon koiran työskentelyyn, vain mielikuvitus on rajana miten näitä voi hyödyntää.
Koulutus oli todella hyvä ja saimme paljon irti, vaikka meidän treenit keskittyivätkin koulutuksen perusteisiin. Tämä ehkä edesauttoi muuttamaan omia ajatusmalleja ja lähestymään asioita toiselta kantilta, on laji mikä hyvänsä. Jatkossa tarkempaa suunnittelua treeneihin, ei kierretä ongelmia vaan ratkotaan ne, eikä auteta liian nopeasti ja helposti koiraa. Mitä tuohon punaisella alueella oleviin, liian kiihtyneisiin ja sitä kautta stressissä oleviin koiriin tulee, niin niiltä vain vaaditaan keskittymistä. Palkkauksen kanssa täytyy olla ihan sika tarkkana, että palkataan juuri oikealla hetkellä ja oikeasta tunnetilasta. Esimerkiksi jos koira tunkee patukkaa syliin, mälvää tms, ohjaaja seisoo vain hiljaa ja odottaa. Heti kun koira rauhoittuu, ohjaaja palkkaa koiran lähtemällä leikkiin mukaan. Murina ei kuulu puhtaaseen saalisleikkiin, se kertoo konfliktista koiran päässä. Keskittynyt mielentila ja kontrolli tulisi säilyttää myös taistelutilanteessa. Tässä pitää myös miettiä millainen koira on ja millainen leikki sille sopii, esim. bortsua ei ole jalostettu taistelemaan, jos murisee vetoleikissä niin silloin voi olla parempi vain antaa koiralle esine, ettei tilanteesta lähtenyt turhauma esim. siirry tottikseen ja aiheuta siellä ongelmia (kuten ääntelyä).
