tiistai 27. marraskuuta 2018

Edistystä

Hit kävi 2.11 leikkauksessa. Leikkaus meni hyvin ja koira on nyt täysin toipunut kliinisesti. Vielä olisi kystonäytteen uusinta edelliskerran valko- ja punasolujen vuoksi sekä kontrolliultra. Haava on arpeutunut pääosin hyvin, mutta haavan päässä on pari tikkiä, jotka eivät ole sulaneet, ja jotka ärsyttävät ihoa. Saavat nypätä ne pois kontrollikäynnillä.

Hitin poikkeuslupahakemus on ollut Kennelliitossa jo 2 kuukautta. Antidopingin sivuilla lupaavat kahden viikon käsittelyaikaa keskimäärin. Olen laittanut sähköpostia ja kysynyt, ovatko paperit tulleet edes perille. Eivät vastanneet. Tosi kiva, kun koiralla ei ole nyt rekisteripaperia ollenkaan, kun alkuperäinen piti lähettää postissa. Toivottavasti alkaa kuulua...

Indin kanssa on nyt reilu kuukausi saatu lisätä liikuntaa. Olemme vältelleet asfaltteja ja pyrkineet liikkumaan mahdollisimman paljon metsässä vaihtelevissa maastoissa. Lenkit ovat jo ihan normaalin mittaisia, mutta aika rauhallisia tempoltaan. Käyntiä ja ravia pääosin. Olen jo pitänyt sitä irtikin yksinään kun tottelee niin hyvin, että ei rehaa jos vahdin sitä. Vauhdikkaampaa menoa saa vielä odottaa. Laseroinnin ja mobilisoinnin saa tehdä päivittäin, muuten liikerata rajoittuu. Ajan kanssa alkaa toivottavasti pysyä paremmin kunnossa. Pientä aaltoliikettä siinä on ollut muutenkin, mutta se kuuluu asiaan. Jalka oli jo edistynyt niin hyvin, että liikerata oli mobilisoinnissa normaali. Se meni hieman takapakkia pariksi päiväksi ilman selvää syytä ja päätin omin nokkineni laittaa tähän väliin kahden viikon tulehduskipulääkekuurin. Tähän vaivaan ei ole tulehduskipulääkekuuria vielä saanut kertaakaan. Tulehdusreaktio on toki välttämätön paranemisen kannalta, mutta pitkäkestoisessa ongelmassa näin järkeväksi toimia nyt näin ja hoitaa kipua. Lääkekuurilla oli vaste, nyt mobilisoinnissa se on ollut hyvä ja pysynyt hyvänä, ja raaja on pysynyt oikeassa asennossa. Jumppalupakin ollaan jo saatu, mutta aloitan jumpat vasta kuurin loputtua, jotta voin heti reagoida jos jokin jumppa aiheuttaakin kipeytymistä. Jalan pitäisi mennä koko ajan parempaan suuntaan eli jumpista ei saa kipeytyä, ja varovasti aloitetaan. Käytän sen vielä fasciatsekissä ennen, kalvot etujaloissa vaikuttavat olevan hieman tukossa. Itse olen hieronut nyt noin 2krt/vko, ja kroppa alkaa tuntua lihaksiston puolesta ihan kivalta. Jospa tästä pikkuhiljaa päästään eteenpäin. Kiva, että saa alkaa jumpata, saadaan mukavaa tekemistä.

Tedin kanssa ei mitään uutta taivaan alla. Käydään privaattilenkkejä aika paljon, kun nivelet eivät enää kestä yli 30min lenkkejä. Ajattelin aloittaa Indin kanssa kuntoutuksessa uimisen, ja pojatkin pääsevät sitten kuntouimaan. Se olisi Tedille paras liikuntamuoto. Päätin aloittaa Tedillekin Vetcaren E-vitamiinikuurin. Indin karva ja olemus ovat muuttuneet ruokinnan muutoksen ja kyseisen vitamiinikuurin vuoksi todella paljon parempaan. Tuota vitamiinia voi kyllä suositella, imeytyy ilmeisen hyvin.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Tilannepäivitys

Hitin kanssa olemme käyneet nyt kahdesti kontrollikokeissa. Ensimmäinen CRP kontrolli oli jo muutama päivä sairastumisen jälkeen, ja se oli jo silloin laskenut mittaamattoman suuresta arvoon 63, normaali viite on siis 0-10. Koira ei tuolloin ollut vielä kliinisesti terve, mutta toipui kyllä reilussa viikossa. Viimeisin kontrolli oli tämän viikon maanantaina ja CRP oli 12 eli lähes normaali. Rakko, eturauhanen ja kivekset ultrattiin. Eturauhasessa on 5mm kysta ja vaikka rauhanen oli pienentynyt ja tulehdus parantunut hyvin, suositus oli kastroida koira, ja itse olin näin ajatellutkin tehdä heti, kun koiran kunto sen sallii. Leikkausaika on nyt varattuna 2.11, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Indin kanssa kävimme kolmannella ortopedilla. Olka ultrattiin. Hänen mielestään olassa ei näkynyt muutoksia paitsi nivelnesteen määrässä, joka voi olla yhteydessä kortisoniinkin, eikä havainnut koirassa kipua. Antoi Cartrofen injektiokuurin, E-vitamiinikuurin ja kehoitti syöttämään öljylisää, joka meillä tosin olikin jo käytössä.. lisäksi kehoitti aloittamaan liikunnan, joka oli kortisonin jälkeen kielletty, ja liikunta nimenomaan metsässä ja vaihtelevassa maastossa kävellen ja ravaillen. Aloin hetki sitten syöttää kaikille koirille Nutrolinia, koska olen todennut sen Tedin kanssa niin toimivaksi. Tämä onkin mielenkiintoista, kun kaikki lääkärit ovat eri mieltä diagnoosista ja hoidosta. Kipureaktiot olen itse nähnyt ja niiltä en suostu silmiä sulkemaan, vaikka joku lääkäri on eri mieltä koiran tilanteesta kuin minä. Enkä myöskään kuuntele, jos omat kädet tuntee sen mitä lääkäri ei... Mutta en myöskään halua suinpäin lähteä leikkelemään koiraa, joka ei ole ontunut koskaan. En usko, että kukaan voi taata leikkauksenkaan tuovan haluttua lopputulosta, ja jos sille lopulta tarve on, niin sen ehtii tehdä siinä vaiheessa, jos aika ei paranna.

Kävimme pitkät keskustelut koululla koiran tilanteesta, ja tulimme siihen lopputulokseen, että koska viimeisin lääkäri piti koiraa terveenä, ei siellä kovin hälyyttävä tilanne voi olla. Joten järkevästi toteutettua manuaaliterapiaa jatketaan, koska koira silminnähden hyötyy siitä. Lisäksi tuo järkevä liikutus pehmeällä alustalla. Valitettavasti joudun vielä rajoittamaan koiran liikkumista, koska Indin mielestä sillä voisi olla vapaana ollessaan vain yksi vaihde ja se on täysillä. Se myös tekisi mielellään täyskäännöksiä kovassa vauhdissa ja paljon, joka on turhan rasittavaa tässä tilanteessa paraneville kudoksille. Niitä ei nyt haluta. Itse uskon, että lavanalusjänteessä on kyllä vikaa, ja se millä se nyt yritetään kuntoon saada, on aika ja manuaaliterapia. Lähtökohtaisesti puhuttiin vielä puolen vuoden aikajaksosta, joka mentäisiin näin, että kudokset saavat uusiutua rauhassa ja kuten tiedämme, jänteet ovat kaikkein hitaimpia paranemaan. Aika voi olla pidempikin, mutta tuosta nyt lähdetään liikkeelle. Fysioterapiaan ei toistaiseksi lähdetty, koska pystyn tekemään sen itse ohjatusti, kun nykyään on tuo tukiverkosto... tällä hetkellä niveleen tehdään pientä manipulaatiota, ei vielä venytyksiä. Laserhoitoa tehdään myös paljon ja siihen se vastaa hyvin. Välillä on hyviä päiviä ja välillä huonompia, mutta suunta on mielestäni eteenpäin. Liikunta poistaa nestettä ja kudosturvotusta, jota tuppaa kertymään lapojen päälle ja taakse sen vuoksi, ettei se käytä itseään täysin normaalisti. Manipuloimalla ollaan saatu palautettua normaalia asentoa ja liikkuvuutta niveleen. Hidasta hommaa, mutta toivottavasti vielä joku päivä olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Teemme yhteistyötä myös kraniosakraaliterapian ja fascioiden osalta Indin luottohierojan kanssa. Tällä hetkellä venytykset ovat liikaa, raajan taaksevienti tuottaa kipua ja vastustelua, mutta manipulaatiota se sietää. Treenejä ei olla nyt edes mietitty, se on jo lottovoitto, että pääsemme liikkumaan. Mennään päivä kerrallaan eikä tavoitteista ei kuitenkaan olla luovuttu, vaikka selvästi meidän matkamme taittuu nyt mutkien kautta hitaammin kuin monella muulla.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Vastoinkäymisiä

Meillä ongelmat ne vaan jatkuvat... kun kaikki koirat ovat kertaalleen sairaana, alkaa uusi kierros koirasta, joka oli jo paranemaan päin.

Hit alkoi maanantaina ontua takajalkaa. Sillä on joskus aiemminkin ollut hetkellisiä ongelmia takajalassa, se on näkynyt äärimmäisen harvoin siten, ettei koira käytä levon jälkeen muutaman askeleen ajan jalkaa. Tiedossa on, että toisessa lonkassa on pientä kulumaa, mutta ei niin isoa, että sen pitäisi aiheuttaa oireita. Ensimmäinen ajatus mulla siis olikin se, että tuo remmilenkillä alkanut ontuma liittyy tuohon. Annoin koiralle kotona kaappiin jäänyttä Previcoxia, jota Hit ei ole saanut ennen.

Kolmantena päivänä ontumasta Hit oli oksentanut työpäivän aikana monta kertaa, jätin tulehduskipulääkkeen siitä eteenpäin antamatta. Kotona ollessani se ei enää oksennellut, mutta tarjosin illalla vain toipuvan koiran ruokaa, jonka söi. Oli selvästi kuitenkin huonovointinen ja kuolasi, joi ja pissasi normaalia enemmän. Seuraavana aamuna mies oli käyttänyt sen pissalla ennen klo 6 aamulla, ja noustessani ylös huomasin, että oli pissannut lattialle, vaikka ulkona käynnistä ei ollut pitkä aika... koira kuitenkin söi ja joi, eikä oksennellut. Illalla sitten tapahtui käänne huonompaan ja koira lopetti syömisen. Varsinaista kuumetta ei kuitenkaan ollut, lämpö 39. Aamulla varasin eläinlääkärin, kun juomisen jälkeen koira oksensi vedenkin ja ruoka ei edelleenkään maistunut. Hit ei ole ikinä nirsoillut tai jättänyt ruokaa syömättä, tiesin että se on todella kipeä. Saatiin onneksi lääkäriaika heti. Koira oli vähän vaisu ja kuolaavainen klinikallakin, myös silmät vuosi. Palpoitaessa ei näyttänyt kipua. Otettiin verikoe ja tulokset puhuivat karua kieltä. TP, GLOB, TBIL, CHOL, CRP, MCHC, WBC, NEU, MONO kaikki yli viitteiden ja RETIC-HGB alle. CRP oli niin korkea, ettei se ollut enää mitattavissa. Lääkäri yllättyi, koska koiran olemus ei antanut ymmärtää sen olevan noin kipeä. Epäilys bakteeri-infektiosta. Jäätiin sitten saman tien klinikalle muutamaksi tunniksi nesteytykseen, missä sai suonensisäistä antibioottia ja pahoinvointilääkettä. Nesteytyksessä koira sai nukuttua ehkä tunnin. Ennen pahoinvointilääkettä oli tosi levoton.

Kun tiputus lopetettiin ja päästiin ulos, koira pissasi ensin ihan normaalisti ja yhtäkkiä pissasuihku muuttui VEREKSI, kuin olisi valtimo viilletty auki. Pissaili kivuliaan oloisesti vielä kun kävelytin sitä, pelkkää verta. Takaisin klinikalle ja eturauhasultraan. Löytyi erittäin laajentunut eturauhanen ja kystonäyte oli lähes kirkas verrattuna valutettuun näytteeseen, joka viittasi veren tulevan eturauhasesta. Lääkärikin oli todella yllättynyt, koska oireet eivät viitanneet eturauhastulehdukseen, vaikka oli ihmetellyt miksi CRP on niin korkea. Palpoitaessa ei näyttänyt minkäänlaista kipureaktiota. Mitään tyypillisiä eturauhasvaivoja ei ole kotona esiintynyt, ei verta pissassa eikä tiputtelua. Lämpö oli klinikalla 39,3 eli ei vielä kuume, joka yleensä näissä vaivoissa nousee. Tarkemmin ajateltuna Hitin ontumakin johtui siis todennäköisesti akuutista eturauhastulehduksesta. Nesteytys olisi tarvittu joka tapauksessa CRP:n ollessa niin hälyyttävä, mutta onneksi oire tuli niin selvästi sen jälkeen esiin. Ensimmäisenä annettu antibiootti ei olisi tehonnut eturauhastulehdukseen, joten se vaihdettiin. Koska kuvioissa on kuitenkin tuo Hitille uusi tulehduskipulääke, ei voitu tietää varmaksi onko se voinut aiheuttaa jotain, sen vuoksi koiralle ei nyt uskallettu antaa tulehduskipulääkettä... sai klinikalla Tardak- pistoksen, jonka pitäisi pienentää eturauhasen kokoa ja toista antibioottia injektiona. Saatiin kotiin antibioottikuuri ja pahoinvoinninestolääkkeet. Maanantaina CRP kontrolli. Kotiin päästyä Hit ei edelleenkään syönyt, mutta illalla alkoi ruoka maistua. Edelleen juo ja pissaa normaalia enemmän. Nyt viikonloppu seurataan, ja jos tulee muutoksia voinnissa, on lähdettävä päivystykseen. Kontrollikäynti eturauhasen suhteen on muutaman viikon päästä, täytyy vielä maanantaina kysellä voisiko kastraation tehdä silloin, jos koira toipuu hyvin. Hit ei killuttimiaan tarvitse, enkä halua, että tämä vaiva enää uusii. Kilpirauhaslääkitys on selvästi myötävaikuttanut sen lipidoon, mutta silti Hit ei todellakaan ole koira, joka olisi koskaan ollut mitenkään erityisen seksuaalinen. Iän puolesta toki alkaa olla riskiryhmässä eturauhasvaivojen suhteen. Tulee viemään paljon aikaa saada se kokonaan kuntoon, kun edelleen toipuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja nyt vielä tämä kaiken päälle. Nyt kun vielä itse on oppinut hieman hieromaan huomaan, että sen takapään lihaksisto ei todellakaan ole sitä mitä sen haluan olevan, siinä on edessä vielä kuntoutus. Varmaan tulee ikä vastaan, ennen kuin sen saa fyysisesti hyvään kisakuntoon. Vaikka juuri nyt se on toisarvoista, kunhan vaan saisi koiran terveeksi.

Indi on edelleen levossa. Se on sopeutunut tilanteeseen yllättävän hyvin, ei ole edes rasittava. Päädyin kuitenkin mutkien kautta siihen tulokseen, että käyn vielä kysymässä hoitosuunnitelman osalta ja sen varmistamiseksi, kolmannen mielipiteen kunhan kortisonin vaikutus lakkaa. Kuulin, että PRP hoidoista on hyvää kokemusperäistä tietoa. Tällä hetkellä koira ei käytä itseään edelleenkään normaalisti, koska lapojen päälle selkään kertyy paljon kuonaa, se on siis edelleen kipeä. Tulehdusta  oli alueen jänteissä vähän joka suuntaan jännevamman seurauksena, en usko sen kadonneen tai katoavan niin kauan kun rakenne on epästabiili. Olen itse sitä mieltä, että kipeää koiraa ei voi lähteä fysioterapialla kuntouttamaan. Ensin pitää saada kipu pois, ja nimenomaan hoitaa syytä. Mutta katsotaan mitä se kolmas ortopedi sanoo ja toimitaan sitten sen mukaan, mitä oma intuitio sanoo... Indi kävi tiistaina ranka- ja fasciakäsittelyssä, lukkoja oli paljon ja hoidosta oli iso apu, nyt saan sen pidettyä itse hieromalla paljon paremmin auki ja kuonakertymän määräkin väheni huomattavasti. Jossain kohden Indi näytti siltä kuin se olisi lihonut, mutta se ei ollut läskiä vaan kuonahöttöä. Omat kädet ovat jo sen verran oppineet tuntemaan, että nyt sen erottaa jo selkeästi rasvakudoksesta.

Ei kahta ilman kolmatta... Tedin kanssa taiteillaan kyynären nivelrikon kanssa. Vahva lääkitys (Trocoxil, gabapentin) on purrut, mutta ennen kaikkea se on hyötynyt valtavasti siitä, että pystyn nyt itse hoitamaan sitä usein. Tällä hetkellä se on ontumaton, ja toivon, että suunta jatkuu näin, että kipua saadaan hoidettua. Ainakin olen oppinut sitä hoitamalla todella paljon, koska lähtötilanne oli niin vaikea. Toivotaan, että voidaan kokeilla jossain vaiheessa gabapentiinin vähentämistä tai jopa poisjättämistä, jos tilanne saadaan edistymään sille tasolle. Koirasta luopuminenkin kävi jo isosti mielessä, mutta onneksi apu löytyi toistaiseksi hoidoista. Saa nähdä miten pitkään...

Saisi jo riittää tämä tuuri näiden eläinten kanssa. Toivottavasti se jossain kohtaa kääntyy.


perjantai 28. syyskuuta 2018

Meillä sairastetaan

Meillä ei ole ollut paljoa päivitettävää viimeisen tokokisan jälkeen. Vain sairastelua sairastelun perään.

Aloitetaan Hitistä. Hitin kanssa kisasimme kesä- ja heinäkuussa rally-tokossa RTK2 koularin pisteillä 86p, 88p 2.sija ja 99p 1.sija. Elokuun lopussa vein sen lääkäriin etujalan ontumisen takia. Koira oli myös lihonut ja tuntui, etten millään saa siltä painoa pois. Painonhallinta on ollut vaikeaa jo useamman vuoden ajan. Hitiltä otettiin kilpirauhasverikokeet ja röntgenkuvia. Selvä vajaatoimintahan sieltä sitten löytyi. Hitille aloitettiin heti lääkitys ja kävimme jo ensimmäisessä kontrollikokeessa, jossa arvot olivat nousseet viitteisiin. Sairaus selittää kyllä sen, miksi Hit ei koskaan kiinnostunut nartuista astumismielessä, ja miksi sen kropan huolto on ollut niin ongelmallista aineenvaihdunnan ongelmien vuoksi. Hitistä on laitettu poikkeuslupahakemus kennelliittoon ja se siirtyy poikkeusluvan myötä automaattisesti EJ-rekisteriin. Kunhan koira toipuu kokonaan, olisi tarkoitus jatkaa ainakin rally-tokon parissa harrastamista.

Indin kanssa meillä on ollut aivan sairaan huono tuuri. Kevään lääkärikäynneistä olenkin jo kirjoittanut aiemmin. Silloin Indillä oli ollut lihaksistossa kiputiloja, joille ei kuitenkaan löytynyt varsinaista selitystä. Parin kuukauden treenitauon jälkeen aloimme varovasti treenit, kun lääkäri oli sitä mieltä, että jumit olivat auenneet hyvin. Ei aikaakaan kun Indin lapa alkoi jumittaa. Ehdimme kisata tokossa VOI1 tuloksen ja agilityssä kaksi starttia, ja sitten koira lopetti pian syömisen. Sitä tutkittiin lääkärissä, ja vasta kolmas lääkäri huomasi valeraskauden, jonka ei pitäisi käytännössä olla edes mahdollista, kun juoksuista oli kulunut niin pitkä aika, reilusti yli 100 päivää. Koira oli sairaslomalla koko tuon ajan, ja ajattelin, että tuo lavan ongelmakin hyötyisi levosta. Sitä pidettiin pitkään ihan perus jumina. Kun sairasloma loppui totesin, ettei jalalla voi kunnolla treenata ja agility pysyi tauolla. Sanottakoon nyt tähän väliin, että Indin kanssa ollaan treenattu monipuolisesti eri lajeja, ja agilityä ei ole tehty kuin kerran viikkoon ja olen muutenkin vahtinut, ettei fyysisesti raskaita treenejä tulisi niin, ettei koira ole palautunut. Lisäksi sitä on säännöllisesti huollettu, se on lämmitelty ja jäähdytelty niin hyvin kuin olen osannut. Tämä ei kuitenkaan estänyt vammautumista. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että valeraskaus oli ehkä elimistön tapa reagoida hormonaalisella tasolla kivun aiheuttamaan stressitilanteeseen. Koira on mestari peittämään kipua, Indi ei ole koskaan ontunut, enkä olisi tiennyt mitään asiasta, jos en olisi tarkkailut liikkuvuutta venyttelemällä koiraa silloin tällöin ja huollattamalla koiraa säännöllisesti.

Indin jalka meni valeraskauden sairasloman aikana pahempaan suuntaan ja vein sen Livetiin Saikku-Bäcktrömille. Jalka oli tässä kohtaa niin kipeä, ettei raajan taaksevenytys onnistunut lainkaan, edelleenkään koira ei ontunut. Jalassa todetttiin bicepsjännetulehdus, johon lääkärin suosituksesta laitettiin kortisonia olkaniveleen ja alakiinnityksen seudulle. Lisäksi sain ohjeeksi 2vko lepoa, ja kolmannella viikolla remmiliikuntaa lisäten, jonka jälkeen jalan liikkuvuuden tarkastus kotona. Jalka oli huomattavasti parempi, mutta ei vieläkään kunnossa.

Niinpä lähdimme toiselle lääkäriasemalle olan alueen ultraukseen saadun suosituksen pohjalta (Livetissä ei ollut riittävän tarkkaa ultraa). Palpaatiossa supraspinatusjänteen palpaatio ja venytys kivuton, hauisjänteen venytys erittäin rajoittunut, olan loitonnusta vastustaa. Ultralöydökset: vasemmassa haisjänteessä kohtalaiset tulehdusmuutokset ja kiinnityskohdan lievä tulehdus, subskapularisjänteen kohdalla tiiviyttä, epäilynä vaurioita tällä alueella. Nivelkapselin alue lievästi paksuuntunut, nivelnesteen määrä lisääntynyt. Epäilynä olkanivelen sisäpinnalla vaurioita: mediaalinen glenohumeraaliligamentti, subskapulariksen jänne, nivelkapseli. Suosituksena olkanivelen tähystys 1200e, hoitona vaurioiden mukaan prp-hoito+kantasoluhoito 2000e tai pelkkä prp 700e, hobbles tuki noin 300-400e, ja lääkekulut päälle. Alettiin puhua lähes neljän tuhannen euron operaatiosta, koiralle joka ei ole koskaan ontunut.

Shokissa varasin leikkausajan, jonka peruin heti seuraavana päivänä. Mun oli saatava toinen mielipide ennen massiivisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Kyselin tutuilta ja päädyin lopulta vahvan suosituksen ja hyvien perusteluiden ja kokemuksien perusteella YESille Pauli Keräselle. Saatiin peruutusaika nopealla aikataululla. Koira tutkittiin perusteellisesti teettämättä kuitenkaan tarpeettomia tutkimuksia. Ortopedisessa tutkimuksessa olkanivelen koukistuksessa  hauisjänteen yläkiinnitystä aristi, samoin olkanivelen loitonnusta ja mediaalipuolen painelua. Nivelessä on väljyyttä, mutta ei niin paljoa, että glenohumeraaliligamentti olisi ainakaan kokonaan rikki, silloin loitonnuskulma olisi huomattavasti isompi ja leikkaushoito välitön. Diagnoosi oli: 1. bicepsjännetulehdus ja 2. subskalpulaarisjänteen vamma. Keskustelimme ennusteesta ja toisella klinikalla saamistani hoitosuosituksista. YESillä ei tehdä kantasolu- eikä PRP hoitoja, koska tieteellistä näyttöä niiden toimivuudesta ei ole. Yliopistomaailmassa tälle lienee painavat perustelut.

Joka tapauksessa tämän tyyppinen vamma uusiutuu herkästi. Hyppääminen on kokonaan kiellettyä ainakin vuoden ajan, ihan arkiaskareissakin. Lääkäri suositteli uusimaan kortisoni injektion olkaniveleen, koska edellisellä injektiolla oli positiivinen vaste. Siihen yhdistettynä täyslepo, eli lenkkeillä ei saa ollenkaan seuraavaan neljään viikkoon. Sen jälkeen käymme YESillä fysioterapiassa ja jos koira on silloin edelleen liian kipeä aloittamaan fysioterapian, menemme uudestaan lääkärille. Silloin keskustelemme tähystysleikkauksesta, mutta perinteisestä tavasta yrittää korjata vaurioituneita rakenteita. En usko, että on järkeä maksaa monta tuhatta euroa kantasoluhoidosta, josta ei ole mitään takeita ja vamman uusimisriski on joka tapauksessa korkea hoidosta huolimatta, vaikka tätä mulle ei ensimmäisen hoitosuosituksen antaneella klinikalla mainittukaan... Pitää luottaa omaan intuitioon. Totta kai olka leikataan jos tarve vaatii. Tekisin koirani eteen mitä vain ja maksaisin mitä tahansa, jos varma hoitokeino olisi olemassa...

 Ensisijainen asia on nyt saada kipu lievemmäksi, jotta fysioterapian aloitusta voidaan kokeilla. Sen jälkeen etenemme täysin niiden ohjeiden mukaan, ja kaikki liikunnan lisääminen ja jumpat tehdään ohjeistettuna. Tulehduskipulääkkeitä ei nyt käytetä, koska ne eivät sovi kortisonin kanssa ja toisekseen ne eivät ole riittävän tehokkaita kivun lievittäjiä Indin kaltaisessa tilanteessa. Nyt vain odottelemme neljän viikon kuluvan, jotta voimme fyssarilla arvioida tilanteen jatkosta. Toiminnallinen fysioterapia on tärkeää kompensaatiokipujen poistamiseksi, ja hyvä tukilihaksisto pitäisi saada myös rakennettua... Indillä on ollut niin paljon sairaslomia, että varsinkin tämän jakson jälkeen kunto tulee olemaan aivan olematon.

Pahalta tuntuu edes miettiä tulevaa. Se tunne, kun käsissä on lupaava nuori koira, jonka kanssa on ilo harrastaa ja hyvät pohjat tehty neljään lajiin, ja sitten kaikki päättyy jälleen kerran kuin seinään, eikä tietoa ole, kuinka lopullisesti. Indin oireilu alkoi niin äkillisesti, että todennäköisesti taustalla on kertaluontaisempi trauma. Mikrorevähtymiä on voinut tulla rasituksesta (agilityn kepit) ja jopa vapaana rällätessä, Indillähän on aika kuluttava tapa juosta lenkillä 50-100m päähän ja tehdä täyskäännös ja juosta takaisin. Tuota rallia se sitten vetää pitkin lenkkiä. Bicepsjännetulehdus on kehittynyt  subskapularisjännevamman aiheuttaman kivun vuoksi virheellisen rasituksen seurauksena.

Omistajan näkökulmasta on myös todella sekavaa, kun hoitosuositukset vaihtelee laidasta laitaan. Ketä kuuntelen, ja kehen uskoa. Toinen suosittaa fysioterapiaa ja toinen jotain muuta, ja aina löytyy joku, jonka mielestä juuri se käyttämäsi lääkäri tai fyssari ei ole ammattitaitoinen. Tämä on vielä jotenkin niin henkilökohtainen asia, kun kyseessä on oma rakas lemmikki, että kaikki kyseenalaistukset myös ottaa henkilökohtaisesti, vaikka ei pitäisi.

Meillä edetään epätiedon aikaa. Toivon todella, että koira kuntoutuu niin hyvin, että pystymme vielä harrastamaan edes tokoa ja paimennusta. Agilityä tuskin uskallan enää koskaan harrastaa, kun järkevästi treenattu, hyvin huollettu, lämmitelty ja jäähdyteltykään koira ei tunnu sitä kestävän. Pk-haku on ollut meille se sydämen laji, aika näyttää joudummeko nekin haaveet hautaaman, onko riski hyppyjen osalta liian iso. Ja miten Indi ylipäätään kuntoutuu, kun nyt se ei kestä edes oloneuvoksena kipeytymättä. Onhan niitä onneksi muitakin lajeja näiden lisäksi, kuten rally-toko ja FH- jälki, jos treenipaikkoja löytyisi... mutta mietitään harrastamista sitten myöhemmin. Ensin koira on saatava kuntoon ja keskittyminen tulee olemaan kuntoutumisessa pitkän aikaa. Onneksi Indillä on hovihoitaja kotonakin, koska aloitin itse koirahierojan opinnot. Tulen päivittämään Indin kuntoutumisen edistymistä, fysioterapia- ja lääkärikäyntejä, sekä kuntoutuksen käänteitä blogiimme jo senkin vuoksi, että yritin itse etsiä omistajien kirjoittamia kokemuksia subskapularisjännevammasta kuntoutumisesta ja hoidosta, mutta en oikeastaan löytänyt siihen liittyviä kertomuksia blogeista. Tämä olkoon sellainen.

Massiivisen kuntoutusprojektin ymmärtää vasta, kun se osuu omalle kohdalle. Tulen oppimaan tästä paljon, vaikka tämä projekti osuikin ihan liian lähelle. Elämä jatkuu kuitenkin ja tulen pitämään huolen siitä, että Indi saa parasta mahdollista hoitoa.




perjantai 22. kesäkuuta 2018

Voittajaluokan debyytti ja revanssi

Indin voittajaluokan tokokoe koitti viimein. Koe oli Varkaudessa ja tuomarina toimi Riikka Pulliainen.

Indillä oli ennen koetta seuruusta istuminen hetken aikaa hukassa, samoin metallinouto hieman takkusi. Uskoin sen suoriutuvan kokeesta kuitenkin hyvin. Kisapäivästä tuli varsin kuuma, siihen nähden koira teki parhaansa. Yllätyskin kuitenkin mahtui mukaan, koska Indi nollasi pitkään varmana pysyneen liikkeen, tunnarin. Tähän kokeeseen oli ladattu kaikki energia ja olin ajatellut, että pääsisimme vihdoin keskittymään täysillä EVL:ään kokeen jälkeen. Tulos ei kuitenkaan riittänyt luokkavaihtoon, joten pettymys oli aivan valtava. En ollut pettynyt koiraan enkä itseeni, vaan siihen että koin, että emme pääse etenemään ennen kuin voittajaluokka on taputeltu. Liikkeet oli jaettu osiin: ensin paikallaolo, sitten ruutu, luoksetulo, L-liike ja seuruu. Toisessa setissä kaukot, tunnari, hyppy ja ohjattu.

Numeroita saatiin seuraavasti:
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen: 8 (oli ihan hyvä seuruu, joku istuminen ehkä vino).
Istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5
Luoksetulo: 10
Ruutu: 8 (hiljensi liian aikaisin, en voinut pysäyttää seisomaan, koska epäilin jäävän ruudun ulkopuolelle -> menikin keskelle ja pysähtyi itse oikeaan kohtaan)
Ohjattu nouto, oikea: 7 (pientä nykimistä ennen noutoon lähtöä, en tiedä miksi niin huonot pisteet)
Tunnari: 0 (meni ihan nätisti kapuloille, työskenteli, mutta nappasi oman jälkeisen viereisen)
Kaukot: 7 (i-s-m-s-i-m, teki kaksi väärää vaihtoa menemällä maahan, jotka kyllä korjasi)
Metallihyppynouto: 9 (vähän vahaa perusasento)
Kokonaisvaikutus: 10
Yhteensä 240,5p, 2-tulos

Analysoin kokeen jälkeen nollattua tunnaria, ja tulin siihen tulokseen, että loppupäässä pidetty liike, helle ja kaukokäskyjenkin sekoilu vaikuttivat siihen. Ennen kaikkea pidin asiaa lähinnä vahinkona, jonka vuoksi tulinkin siihen lopputulokseen, että yritän saada uuden koepaikan mahdollisimman pian. Muuramen tokokokeessa oli äkkilähtöpaikkoja vapaana, ja päätin ottaa riskin ja käydä katsomassa, miten koe sujuisi. Kokeiden välissä oli vain yksi päivä, joten välipäivänä käytiin vain tekemässä lyhyt motivaatiotreeni. Koira oli aivan varmasti väsynytkin, joten siihen nähden se suoriutui uudesta kokeesta todella hyvin. Tuomarina oli Heli Herranen. Paikallaolo tehtiin ensin ja sen jälkeen kaikki liikkeet yhteen putkeen: luoksetulo, L-kävely, ohjattu nouto, seuraaminen, kauko-ohjaus, tunnari, metallihyppynouto, ruutu. Pisteitä saimme seuraavasti:

Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen: 9 (kivan oloinen, joku perusasento oli vino)
Istuminen ja seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: 9 (ekan pätkän olisi saanut tulla lujempaa)
Ruutu: 9,5 (hidasti hieman liian aikaisin)
Ohjattu noutaminen: 9,5 (sivulle siirtymä hieman vajaa)
Tunnari: 9,5 (pyöräytti tikkua kerran suussa, eteen hieman vinosti)
Kaukot: 9 (s-i-m-i-s-m, teki juuri niin kuin on opetettu, eli pientä liikkumista jossain vaihdossa)
Metallihyppynouto: 8 (kieri pahasti vinoon, annoin paluuhypyssä käsimerkin varmistaakseni, että ei kierrä, kun ei vielä osaa kunnolla näin vinoja heittoja)
Kokonaisvaikutus: 9,5
Yhteensä 296,5p ja 1-tulos, KP ja voitto.
Tuomari kehui kovasti koiraa ja sanoi, että vaikka se liikkeiden välillä innostuu valtavasti, saan sen tosi hyvin hanskaan liikkeisiin. Ja tykkäsi ettei näkynyt ollenkaan silmillä kiinni jäämistä esim noudoissa. Lisäksi tuomarin mielestä hyppynouto oli hyvin pelattu. Innostin koiraa tarkoituksella ihan reilusti, jotta se väsymyksestä huolimatta suorittaisi kaikki liikkeet hyvässä vireessä. En itse seurannut pisteitä ollenkaan, joten kokonaispistemäärä tuli todella yllätyksenä. Kisa meni superhyvin.




Huomiota pitää nyt kiinnittää noihin vinoihin istumisiin, vajaisiin edestä sivulle siirtymisiin ja vinoihin luovutuksiin. Ei me noita liikkeiden lopetuksia olla juuri treenattukaan viime aikoina. Ruutuun pitää tehdä läpijuoksuja palkalle. Tunnariin muutan hieman treenejä, lisätään vaihtelevuutta ja haasteita siihen. Lisäksi pitää muuttaa kaukokäskyjen seisomisen käsimerkki kahden käden käsimerkistä yhden käden merkiksi. Lauantain sekoilu kaukoissa johtui mielestäni koiralle epäselvistä käsimerkeistä, kun olen käyttänyt sekä seisomiseen että maahanmenoon kahta kättä.

Treeneissä keskitytään motivoiviin treeneihin ja aletaan opetella EVL liikkeiden puuttuvia osia, kuten tyhjään menoa ja merkille lähetystä. Yritetään edetä mahdollisimman pian kisoihin asti.

Indin kanssa käytiin Reija Niemisen hakukurssi, ja sieltä saatiin hyvin suuntaa siihen, miten hakutreenejä aletaan viemään eteenpäin. Olemme vielä menossa Reijan esinekoulutukseen yhtenä päivänä heinäkuussa. Kunhan toko saadaan kokonaan pois alta, alkaa olla aikaa panostaa enemmän tähän pk- puoleen.

Agilityssäkin ehdittiin ottaa ensimmäiset kisastartit 21.5. Agilityrata oli ensin. Heti alussa oli hieman huonoa ohjaamista, koira valui vähän väärälle puolelle hyppyä eli kielto, ja heittäessäni sen takaakiertoon siitä huonosta kulmasta, tuli vielä rima alas. Lisäksi vielä viimeisestä esteestä vauhdilla ohi, joten virhepisteitä kertyi 15. Kepit ja kontaktit olivat hienot. Aika -10,93s ja 3.sija. Hyppäriltä loistava HYL, valui muurin taakse ja hyppäsi esteen väärään suuntaan. Enempää ei olla viitsitty kisata, kun säästelin koiraa tokokisaa varten. Etupäässä on ollut pientä jumia, joten en halunnut riskeerata. Nyt onneksi agility jäikin kesätauolle koko heinäkuuksi, joten koira saa palautua ja saadaan rauhassa hoitaa jumit kuntoon.



lauantai 12. toukokuuta 2018

RTK1 Hit ja Indin treenit

Kävimme Hitin kanssa rally-tokokisoissa 5.5 ja 6.5.

5.5 Kisoissa tuli vähän säätöä, kun edellinen koira pissasi kyltille ja rataa siirrettiin hieman. Se ei onneksi vaikuttanut meidän suoritukseen mitenkään, Hit teki hyvän radan ja sai 99p. 1 piste lähti maalissa pienestä kontrollivirheestä, todennäköisesti vapautin koiran hieman liian aikaisin. Kommenttina luki: Mahtava takapään käyttö, kaunis täsmällinen ohjaus.



6.5 Kisat menivät vielä paremmin, saatiin täydet pisteet ja voitettiin nopeimmalla radalla, joten Hit sai RTK1 koularin ja siirron avoimeen luokkaan.




Valitettavasti kotona heti kisan jälkeen Hit oli vapaana ollessaan loukannut etujalkansa ja ontui sitä muutaman päivän.. joten seuraavat kisat menevät varmaankin kesäkuun loppuun. Maanantaina mennään hierojalle katsomaan tilanne.

Indin kanssa ollaan nyt haamuja tuulessa hakukurssilla. Kurssi alkoi luennolla, ja treenejä tulee olemaan neljät. Kaksi niistä on jo käytynä. Hyviä neuvoja ollaan saatu ja treenit ovatkin menneet tosi hyvin. Ilmaisuja pitäisi alkaa rakentaa kentällä, kunhan ehditään.

Tokossa ollaan käyty ulkopuolisilla kouluttajilla, tänään katsottiin Maaritin yksityisvalmennuksessa kaukokäskyjä, tunnaria ja luoksetulon stoppia. Muut liikkeet ollaan saatu aika hyvälle mallille, mutta kaukokäskyissä oli ongelmia, joiden vuoksi pyysin Maaritilta apua. Saatiin taas uusia työkaluja tekniikan ja mielentilan parantamiseen, uskoisin että näillä päästään aika kivasti eteenpäin. Indi menee kokeeseen 16.6.

Agilitytreenit ovat menneet kivasti ja tänään käytiin myös epiksissä pyörähtämässä. Kisaavien radalta ja mölliradalta yksi kielto kummastakin. Toisen startin sai valita kilpailuluokakseen joten kilpailimme kisaavissa. Indi voitti. Hieman tarkemmin saisin itse ohjata loppuun asti, niin vältytään noilta kielloilta. Aksaradalla tahmaili keinun jälkeen puomilla, eli keinu-puomi erottelua pitää vielä tehdä. Muuten meni niin kivasti, että voi sen jo startteihin ilmoittaa. Aloitetaan varmaan 21.5 viralliset kisat.
Episradat löytyy youtubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=TYk6_B41h0o
https://www.youtube.com/watch?v=NDaEpAsjofM





perjantai 27. huhtikuuta 2018

Indin kuulumiset ja Hit rally-kisoissa


Indi kävi lääkärissä ja lihakset olivat hyvässä kunnossa, eli saatiin alkaa liikuttaa rajoituksetta ja treenata täysipainoisesti. Siltä kuvattiin ja tarkastettiin vielä hampaat sekä kaularanka kallonpohjan jumittumisen ja poskessa olleen kipupisteen vuoksi. Parissa hampaassa pieni lohkeama, mutta ei mitään toimenpiteitä edellyttäviä. Oireet johtuvat siis pehmytkudoksista. Takaosa oli lääkärinkin mielestä kauttaaltaan auennut. Nuo voimakkaat jumit jäivät siis täysin arvoitukseksi. Nyt se on saatu hoidettua kuntoon. Kehon lämpöä piti seurata ja sitä ollaan nyt tehty sen verran, että koiran aamu-, päivä-, ilta-, ja rasituksen jälkeinen normaalilämpö ovat tiedossa. Lämpöä pitää nyt treenatessa tarkkailla, ettei lähde muuttumaan, koska se on indikaattori tulehduksesta. Jos vaivat uusivat, (esim. hieroessa kipeä jos hierotaan ilman kipulääkettä, mutta viikon kuurin jälkeen lääkekuurilla on vaste), niin pitäisi lähteä selvittelemään mistä kipeytyminen johtuu. Bortsuilla on jonkin verran autoimmuunisairauksia, joten niiden poissulkemista ja punkkivälitteisten tautien testauksia.. Indi jatkaa hieronnoissa käyntejä kuten ennenkin, mutta ainakin toistaiseksi se on pysynyt treenien aloittamisesta huolimatta varsin hyvässä kunnossa. Toki rasitusta on lisätty asteittain, mutta hyvältä vaikuttaa nyt. Tulehduskipulääkkeeseen on olemassa resepti jos sille tulee tarvetta..

Indin kanssa aloitettiin siis treenaaminen. Liikunnat oli jo ennen treenilupaa palautettu normaaliksi, eli peruskunto ei ole juurikaan laskenut.  Ollaan käyty tekemässä agilityssä radan pätkiä matalahkoilla hyppykorkeuksilla, treenit siis kerran viikossa. Koira vaikuttaa paljon paremmalta nyt levon jälkeen, kuuntelee ja reagoi ohjauksiin herkemmin. Ilmeestä huomaa, että sillä on oikeasti kivaa. Ilahduttavaa on, että tauko ei näy oikeastaan mitenkään, se tekee kontaktit ja kepit aivan kuten ennen taukoa. Taidan itse olla paljon enemmän ruosteessa kuin koira.. Ajattelin, että mennään käymään parit möllikisat ja katsotaan sen jälkeen mikä fiilis. Voisi pikkuhiljaa alkaa ilmoitella sitä virallisiin agikisoihinkin kesän aikana. Ykkösten radat ovat kuitenkin paljon suoraviivaisempia kuin nuo meidän vaikeat treeniradat. Indillä oli tällä viikolla synttäritkin, neito täytti jo 3 vuotta.  <3


Saikun vuoksi tokosuunnitelmat hidastuivat, joten mietin yksinäni, että jätetään EVL liikkeet nyt vähemmälle ja keskitytään oikeasti saamaan ne voittajaluokan liikkeet kuntoon. Eli treenaustyyli on nyt hieman loman jälkeen muuttunut. EVL liikkeet ehtii tusata sitten voittajan jälkeen valmiiksi. HSKK:n kisaavien tokoryhmän valmennuksetkin saatiin päätökseen, eilen oli viimeinen Virven pitämä koulutus. Analysoin tähän vähän missä mennään liikkeittäin.

Paikalla makuu: Tehtiin nuorten ringissä perjantaina. Liikkuri häiriköi eli kierteli, raahusteli ja säntäili. Ilme oli hyvä, ei paineistunut tuosta toisin kuin nuorempana. Yhden kerran kaksoiskäsky sivulle häiriköidyn paikkiksen jälkeen, eli tätä pitää treenata lisää. Lisäksi otin yhden EVL paikkiksen pienemmillä etäisyyksillä ja lyhyemmillä ajoilla. Kutsuun 2 käskyä, hämmentyi ekasta. Noita on kyllä treenattukin toistaiseksi varsin vähän. Voittajaa ajatellen saadaan vähällä vaivalla kuntoon.
Seuraaminen: Ei olla treenattu paljoa, mutta tuntuu hyvältä. Ei juuri tarvitse treenata, suoraan peruutuksessa menee hyvin pidempääkin pätkää.
Seisominen/istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Ei olla tehty loman jälkeen stoppeja muuta kuin peruutellessa. Pitää testata miten muistaa tauon jälkeen, mutta uskoisin että ei tarvitse paljoa muistutella. Voittajaa ajatellen treenattava koko liikettä.
Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: Eniten treenattava liike, eniten ongelmia. Olen miettinyt tätä yksin ja viimeksi eilen Virven kanssa. Olen kokeillut vaikka mitä, ja aina ne toimivat vain jonkin aikaa.. Ongelmina siis voimakas stopin ennakointi = hidas vauhti, sekä stopissa valuminen (mitä ei tee missään muualla, kuin luoksetulossa). No, eilen löytyi aika hyvä kombo treeneissä, eli niillä askelmerkeillä edetään. Lyhyesti sanottuna yritetään rakentaa stoppi siten, että annetaan seuraava tehtävä heti käskyn jälkeen ja nyt toimivimmalta vaikuttikin peruutus, josta palkkaan itseni luona. Eli haetaan tiettyä aktiivisuutta tuohon liikkeeseen. Jos ennakoi, ei pysäytetä vaan palkkaan eteen vaikka tulisi hitaasti, kunhan tulee. Toistoja ja toistoja, niin pitäisi alkaa sujua. Myöhemmin tehdään vaihtelevasti tuon alkuharjoituksen lisäksi myös normaali pysähdys, pieni odotus, ja siitä joko peruutus tai luokse.
Ruutu ja luoksetulo: Tämä on hieman unohtunut saikun aikana, pysähtyy ennen ruutua. Korjauskäskyllä menee oikeaan paikkaan. Targetilla menee hyvin joten pidetään sitä nyt hetki mukana, myös läpijuoksuja voisi tehdä. Seuraamaan kutsuja ollaan kokeiltu ihan erikseen ja ne menee hyvin. Tulee pienellä vaivalla kisakuntoon.
Ohjattu nouto: Tämä pureskeltiin Jessican koulutusviikonlopussa läpi, ennen saikkua. Suuntia pitää vielä vahvistaa kaarikävelyinä. Seuraamisosio oli silloin ok. Vaatii treeniä ennen kuin on kisakunnossa.
Tunnistusnouto: Sujuu vaihtelevasti. Välillä tekee hienosti kisamaisen ja välillä ei malta katsoa edes kapuloita loppuun asti vaan ottaa väärän, vaikka tietää itsekin että ei ole oma. Välillä menee huonolla asenteella ja suu auki. Virven kanssa mietittiin tätä. Luultavasti nuo ongelmat katoavat, kunhan koira ymmärtää, että tässä liikkeessä pitää viipyä kapuloilla eli ei voi kiirehtiä. Lääkkeeksi tähän pitää treenata isoilla kapulamäärillä, ja varsinkin nyt kevään tullen ulkona ruohikossa, jossa ei ole näköyhteyttä kaikkiin kapuloihin. Jos tuo väärän, se otetaan vain pois ja lähetetään uudestaan tai tehdään jotain muuta välissä ja sitten uusi yritys. Vaatii toistoja tullakseen luotettavaksi.
Kauko-ohjaus: Näissä on ollut ongelmana se, että on tarvittu kaksoiskäskyjä vaihtoihin, jolloin tekniikka helposti leviää, eli liikkuu eteen reilusti. Kriteereistä olen vähän höllännyt, kunhan tekee liikkeen suurinpiirtein paikallaan (joku tassu saattaa liikahtaa sentin-pari), niin en nillitä. Tokoringin treeneissä sain käskyn korjata ne kerrat, kun se jättää vaihdon kokonaan tekemättä. Niinpä kävin esimerkiksi ekan vaihdon maasta-ylös, jonka jätti tekemättä, korjaamassa ja nostin koiran nätisti ylös. Olen pelännyt puuttua kaukoissa tuolla tavoin, koska Indi myös herkästi paineistuu. Mutta koska se jo osaa nuo vaihdot, niin voi vaatiakin kuuntelemaan. Sen jälkeen olen treenannut kaukoja kotona ja treeneissä useampia kertoja myös voittajan matkalta ja häiriössä, eikä se ole tehnyt kertaakaan virhettä. Katsotaan selättyikö tuo ongelma todella noin helpolla. Jos jättää virheet kokonaan huomiotta, niin eihän se tiedä tekevänsä mitään väärää kun palkka tulee kuitenkin enemmin tai myöhemmin.
Metallihyppynouto: Kapulaan tarttumisessa ei ole ollut enää mitään ongelmaa, vaikka olisi jäänyt laipalleen pystyyn. Oikeastaan ainoa mikä tässä pitää treenata, on varmuus vinoihin palautuksiin, koska metallikapula pomppii helposti heiton jälkeen vinoon ja silloin olisi herkästi kiertämässä paluuhypyn. Myös eteentuloja pitää treenata, että kokoaisi paremmin, nyt tulee niin hirveetä vauhtia, että ei saa suoristettua itseään vinoilta hypyiltä vaan tulee eteen vinosti.

Summa summarum: Eniten treenattavia ovat tunnari, luoksetulon stoppi ja ohjattu. Pitää katsoa miten se nyt tuosta lähtee etenemään hahmoteltujen tokokisojen ilmoittautumispäiviin mennessä, mutta ajattelin joko kesäkuuta tai heinäkuuta näin alustavasti.

Paimennustreenit jatkuvat toukokuussa, katsotaan missä mennään. Treenimäärä tulee olemaan vähäisempi kuin viime vuonna, koska panostamme nyt tokoon.
Hakutreenit ovat myös olleet vielä tauolla. Ilmoittauduin mukaan Reija Niemisen haamuja tuulessa -kurssille, johon sisältyy luento ja 4 treenikertaa. Olen jo pitkään ajatellut, että joku ulkopuolinen kouluttaja voisi olla hyväksi meille molemmille. Luento oli tällä viikolla ja ensi viikolla on siis ensimmäinen maastotreeni. Vaikka kisat siirtyy ja treenimäärä jäänee myös haussa toistaiseksi tänä vuonna hieman vähemmälle tokoon keskittymisen vuoksi, uskoisin että saamme tuolta kuitenkin varsin hyvät eväät jatkoa ajatellen ja punaisen langan tämän vuoden treeneille.

Hitin kanssa saatiin rally-tokokurssi päätökseen. Tuolla ohjaajakin pääsi jo hieman kärryille lajista, ja ilmoittauduimme kisoihin. Kävimme viime lauantaina 21.4 Porvoossa tekemässä ensimmäisen radan. Vaikka ei olla pitkään aikaan kisattu Hitin kanssa missään lajissa, niin molemmilla oli kyllä hauskaa, vaikka itseä vastoin omia odotuksia, vähän jännitti. :D Olen tosi tyytyväinen, että koiran mielentila pysyi hyvänä koko suorituksen ajan. Pisteitä tuli 87p. Ensimmäinen vähennys tuli täysin mun huomaamatta, kun kyltillä piti pysähtyä perusasentoon, käskeä koira maahan, ja siitä suoraan seuraamaan. Hit oli lähtenyt istumisen kautta, mutta olin jo niin keskittynyt seuraavaan kylttiin, että en huomannut tai ajatellut lainkaan asiaa. Seuraava virhe tuli, kun piti pysähtyä istumaan ja kiertää koiran ympäri, Hit heitti perusasennossa maihin, joten uusin kyltin. Kommenteissa luki: hienoa seuraamista, osaava pari. No varsin aloittelijaksi itseni tuon lajin parissa tunnen, mutta kiva, että hyvältä tuntunut seuraaminen näytti tuomarinkin mielestä hyvältä 😊 Vielä kun saataisiin koiralta nuo ennakoinnit pois. Seuraavat kisat ovat 5.5 ja 6.5 Hyvinkäällä. Katsotaan mihin tässä lajissa edetään, mutta treenamme jo myös ylempien luokkien liikkeitä. Avoimeen mennään varmaan aika pian jos nyt näistä kisoista RTK1 irtoaa.



Hitin kanssa pitäisi alkaa taas jäljestää, mutta katsotaan millä intensiteetillä saan mitään aikaiseksi, että päästäänkö me koskaan edes kisoihin asti. Menee omalla painollaan, enkä suostu ottamaan koiraharrastuksesta mitään stressiä enää nykyään. Tänä vuonna painotus on Indin tokossa ja muut lajit tulee sen ja oman jaksamisen ehdoilla.

Tedin terveys on herättänyt hieman huolta viime aikoina. Se on pitkäkestoisella Trocoxil kipulääkityksellä nyt edelleen, eikä pärjää enää ilman lääkitystä. Välillä on päiviä, jolloin se on selvästi kipeä, vaikka pyrkiikin peittämään sen. Välillä taas ei ikinä uskoisi, että siinä on mitään vikaa. Mennään päivä kerrallaan. Uskoisin, että sen kyllä tietää ja tulee tietty varmuus päätöksestä luopua, kun sen aika on. Niin kauan, kun menee muun lauman mukana ilman isompia ongelmia ja kipuja, saa viettää eläkepäiviä. Olen kiitollinen siitä, että se on 10 vuotta pärjännyt tuolla terveydellä, ja pystynyt elämään normaalia koiran elämää. Muita niveliä se ei oireile kuin kyynärtä.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pakkolepo mikä pakkolepo

En ole jaksanut päivittää blogia. Indi on ollut helmikuun puolesta välistä sairaslomalla, treeniluvan saatuaan aloitti juoksut. Eli loma jatkuu edelleen... Tämä vaikuttaa kyllä tämän vuoden kisa- ja treenisuunnitelmiin aika isosti. Meidän piti nyt keväällä alkaa kiertää aksaepiksiä, mutta mönkään meni. Samoin tokon voittajaluokan korkkaus viivästyy väkisin, kun tuli niin pitkä treenitauko tähän väliin. Toisaalta saapahan koira nyt palautua kunnolla niin henkisesti kuin fyysisesti.

Indi oli siis rutiinikäynnillä hieronnassa tosi jumissa takapäästään. Hieroja epäili selkäongelmaa. Käytiin sitten kuvauttamassa selkää, muutoksia ei löytynyt. Takajalkojen lihaskireyttä lääkäri arvioi iliopsoas revähdykseksi ja määräsi kahden viikon tulehduskipulääkekuurin ja kuukauden remmiliikuntaa. Jumit helpottivat kuitenkin isosti ja niin nopeasti, että noin 5vrk lääkekuurilla oltuaan fyssari totesi, ettei ole revähdys. Hänen mielestään kyseessä oli oikean keskimmäisen pakaralihaksen heikkous, joka oli jumiuttanut koiran. Ristikkäisten tassujen nostossa oli testissä selkeä puoliero. Omalla hierojalla käynti vahvisti, että iliopsoaksissa ei ollut vikaa vaan ne olivat auenneet hyvin. Sen sijaan rintarangassa oli paha rotaatio, joka ei ollut aiemmin tullut esiin. Kas kummaa, kun sen korjaaminen poisti tuon ristikkäisten jalkojen nostojen puolieron... Kipukohta tarkentui silloin iliocostaleen, joka on siis syvällä kyljessä. Samalla käynnillä huomattiin leukanivelen olevan toiselta puolelta lukossa. Nyt tilanne on se, että kyljet ja takapää on saatu auki, koira on käynyt noin 1,5vko välein hierojalla. Tällä hetkellä tuo leukaperä on ainoa, jonka jumi uusii ja se kiristää myös kaulan ja kallonpohjan toiselta puolelta. Emme tiedä, onko koko soppa lähtenyt tuosta leukanivelen lukosta vai onko leukajumi tullut hoitojakson aikana. Luultavasti kolauttanut leukaa kotona ollessaan. On täysin mahdollista, että se on loukannut leukaansa ja vetänyt sitä kautta kaulan lihakset ja rintarangan jumiin, jonka jälkeen takaosa ja kyljet ovat kiristyneet.. kaikki vain ovat etsineet vikaa sieltä, mistä isoimmin kipuili ensin. Koiraa on nyt kolmesti hoidettu leuan alueelta ja viime käynnillä löytyi selvä kipupiste leukapielestä. Kallonpohja kiristyy tuon seurauksena. Herää epäilys, voisiko takimmaisen hampaan hammasjuuressa olla jotain tulehdusta, jota ei näe suuta katsoessa. Vastapuolen hammas on poistettu murtuman jälkeen, en tiedä voiko tuo vaikuttaa purentalihaksiin tms. Jumit ovat muilta osin auenneet, mutta koska tuo vaiva nyt tuntuu uusivan eikä helpottuvan vaikka nivel ei enää ole lukossa, on parempi käydä tsekkaamassa vielä tilanne lääkärillä, jos sieltä löytyykin joku syy... jos syy löytyy, niin ei ainakaan jumiudu koira uudestaan sen takia.. hoitava lääkäri on hammaskirurgi ja ortopedi. Toivotaan parasta. Kunhan saadaan varmuus tuohon, uskalletaan taas alkaa täysipainoisemmin treenata.

Hitin kanssa aloitimme rally-tokokurssin. Hauskaa on ollut, ilmoitin meidät jo ensimmäiseen kisaankin kolmen viikon päähän :D

lauantai 3. helmikuuta 2018

Jessican tokokoulutuksessa

Woollandian kasvattipäivät Strömforsissa vietettiin viime viikonloppuna. Jessica koulutti kaksi päivää, treeniaikaa oli 2x20min per päivä.

Lauantai:

Aloitettiin ohjatusta noudosta.

Liikkeeseen on ihan hiljattain ilmestynyt ongelmia. Lähti vääriin suuntiin/keskimmäiselle, jonka jälkeen ei epävarmana lähde noutamaan, paineistuu jne. Olin saanut kisaavien ryhmässä kouluttajalta ohjeeksi laittaa pallon keskikapulan paikalle, että se kiertäisi paremmin ohjattuun suuntaan, kun väistäisi palloa. Ei toiminut. Mielentila oli väärä jo merkille viennissä, aloitti nihkeilyn heti kun kapulat oli viety ja jäi aika pahasti kiinni kapuloihin. Häiritsevintä oli se asenne.
Ohjeeksi saatiin:
1. palkkaan/vapautan heti kun kapulat on viety paikalleen
2. vien merkin taakse kehuen heti ekan kohdan vapautuksen jälkeen.
Eli tuohon oli tullut vaan joku lukko.
Lisäksi erikseen treenataan:
- suuntia, voi tehdä kaarikävelyn vain toiseen suuntaan, ja joko palkkaa merkillä seisomisesta tai lähettää heti hakemaan, vaihtelevasti
- lyhyemmät etäisyydet kuin kisanoudossa, leveys voi olla enemmän
Eli pilkotaan liike osiin. Keskikapula/esine kokonaan pois, että tulee paljon onnistumisia.

Tunnistusnouto:
Ongelmana se, että koira tietää mitä täytyy tehdä, mutta maltti ei riitä jos ei omaa löydy suht nopeasti -> on tuonut kahdesti väärän.
- paljon kapuloita lyhyellä matkalla, voi piilottaa oman esim paperinpalan alle, laittaa kapulat ihan kiinni toisiinsa tai rakentaa tornin. Eli vaikeutta lisää, että oppii tekemään muutakin kuin nappaamaan vain jonkun jos oma ei parilla tarkastuksella osukaan kohdalle. Kuva Indin tunnaritreenistä, kasvattajan kuvaamana.



Kaukot: tekee välillä väärän vaihdon ja kaksoiskäskyllä tekniikka hajoaa. Vaihdot oli ihan ok. Voin korjata virheen samalla tavalla kuin tähänkin asti olen tehnyt.

Luoksetulo:
Vaati 2 käskyä jättöön, kutsusta lähti hiipimään.. toisella kutsulla tuli normaalilla vauhdilla, teki seison mutta ei maahanmenoa. Maahanmeno tökki muissakin liikkeissä.. ei näyttänyt tai tuntunut paineistuneeltakaan, ei vaan reagoinut käskyihin. Puhuttiin kuitenkin, ettei kannata tehdä kisamaisena vielä ollenkaan, vaan vahvistetaan stoppeja erikseen.

Sunnuntai:

Kiertohässäkkää.
Halusin tsekata kiertohässäkässä stopit seiso ja maahan. Seisomisen stoppi valui, maahanmeno stoppi takkusi (jäi taas seisomaan). Lisäksi kiersi merkin eri suuntaan kuin normaalisti, monta kertaa, oli omituista, mutta selitys näille ja maahanmenojen ongelmille löytyikin sitten maanantain rutiinihieronassa, siitä lisää alempana. Bongaili vasenta estettä merkin sijaan, sain neuvoksi käydä näyttämässä merkkiä jos jää virityssanalla väärään kohteeseen kiinni. Ohjatun osuutta olen treenannut ihan järkevästi, siinä jatketaan samalla linjalla.
Voi alkaa harjoitella kokonaisuutta, eli tekee stoppiin asti ja siirtyy itse ohjattavan esteen kanssa samaan linjaan, josta tekee ohjatun noudon.
Merkin ja hyppyjen erotteluun kannattaa treenata suht läheltä niin, että merkki ja hypyt ovat lähellä toisiaan ja koiran pitää silti kulkea esteiden välistä eikä hypätä.

Toisella kierroksella tehtiin seisomisen stoppia, kun se valuu juoksuvauhdissa. Indin kanssa namin heittely on kokeiltu, eikä se toiminut vaan alkoi hidastella ja ennakoida. Joten kolme vaihtoehtoa sen parantamiseen: takapalkka, stopista peruutus tai matolle stopit. Testattiin kahta ensin mainittua. Jos käyttää takapalkkaa, niin pitää käyttää myös etupalkkaa eli kutsun koiran luokse ja kierrätän itseni takaa lähettäen lelulle ja toisinaan pysäytän ja vapautan takapalkalle. Varsinaiseen luoksetuloon liitetään vasta kun juoksustoppi sujuu paremmin. Seuraamisessa on ollut ihan hyvä seisominen, mutta lähdetään nyt ensin kokeilemaan tolla takapalkka-etupalkka leikillä noita vauhdikkaampia stoppeja luoksetuloa ja kiertoa ajatellen.

Ohjattua noutoa eilisen ohjeilla: koira oli paljon rennompi. Tehtiin siinä seuraamisesta seiso ja siitä palkkaus, sekä vielä vasen suunta.

Ruutuun lähetys kerran, oli hyvä. Lisäksi puhuttiin hieman seuraamaan kutsuista.

Maanantaina käytiin tosiaan hierojalla. Ei mikään ihme, että käskyjen noudattamisissa oli paikoitellen reagoimattomuutta tai asentovirheitä, jostain syystä Indi oli saanut lannerankansa ihan jumiin. Ei ollut yhtään liikettä taivuttaessa. SI- nivel oli vasemmalta puolelta lukossa ja vasen takajalka kuormittunut enemmän. Indi menee ensi viikolla uudestaan hoidettavaksi.

Hitillä on alkanut pysyä paikat auki, polven pisteitä oli kireinä ja oikea rinta, varmaan vähän liukastunut. Parhaimmassa kunnossa kuitenkin kuin tähän mennessä koskaan.

Tämä viikko otettiin treenien osalta kokonaisuudessaan rauhallisesti. Kisaavien tokoryhmää ja Miian kurssia en viitsinyt skipata, joten käytiin tokossa vain tekemässä maltillisesti kaukokäskyjä. Ohjaajan kanssa katsottiin tekniikkaa. Olin jo ajatellut, että vaihdot ovat ihan riittävän hyvät, mutta kouluttaja sai mut tajuamaan, että tekniikassa on vielä aika paljon parantamisen varaa. Maahan-seiso-maahan on todella etupainoinen ja siksi noissa seisomisissa liikkuu helposti eteen. Sain kotiläksyksi opettaa takajalat targetille ja vaihdella rytmiä. Nyt Indi on tottunut tiettyyn rytmiin, ja heti kun meidät käskettiin tehdä nopeita vaihtoja, jotta se ei ehdi siirtää painoa etuosalle niin voimakkaasti, niin sitä liikkumistahan tuli sitten huomattavasti enemmän. Nyt ollaan sitten naksuteltu sisällä takajalkoja matolle ja lähdetään sitä kautta työstämään niitä eteenpäin.

Miian kurssilla käsiteltiin eteenmenon seuraamista, kun joskus on esiintynyt palkan vaanimista seuruussa. Ei tehty kuin pari seuruupätkää ja mietittiin työkaluja vaanimiseen, kun en uskaltanut vielä kunnolla treenata. Seuraaminen oli kyllä nyt eteenmenopalkasta huolimatta todella hyvää ja aktiivista. Huomaan, että ollaan tehty oikeita asioita, kun koira tulee ihan eri fiiliksellä kentällekin, kuin kuukausi sitten. Sama vaikutus näkyy myös tokossa, ja nyt vielä enemmän, kun sain Jessicalta neuvoja kuinka työstän noita paria tokolukkoa eteenpäin. Luottavainen fiilis itsellä.

Alla vielä pari kuvaa viime viikonlopulta, hyvän mielen seuruuta.


 

lauantai 27. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 läpikäynti ja tavoitteet vuodelle 2018

Viime vuonna tuli listattua seuraavat tavoitteet vuodelle 2017.

Hit
-          Jäljestystä. Paljon. Kisatavoitteellisesti. Ja esineilmaisujen siirtäminen jäljelle./ Tuli jäljestettyä jonkin verran, edistystä tapahtui. Esineilmaisut on vielä kesken, muutan varmaan vähän treenaustapoja rajavartiolaitoksen opettajan ohjeistuksen mukaan.
-          Ylläpidetään tottis./ Hyppyjä ei olla treenattu, mutta uskoisin, että pienellä vaivalla saa kisakuntoon koko paketin.
-          Esineruudun viilausta./ Ehdittiin treenata harmillisen vähän.
Hitin kanssa keskitytään ennen kaikkea pitämään hauskaa ja toivon, että päästäisiin vielä syksyllä jälkikokeeseen, mutta en laita sitä tavoitteeksi vielä./ Ei saatu maastoa siihen jamaan, että olisi viitsinyt mennä.

Indi
-          Tokossa koulutus voi- liikkeisiin asti / Ollaan treenattu voi- ja evl liikkeitä.
-          Pk- tottis eteenpäin / On ihan kivalla mallilla.
-          Jatketaan aksaa / Alkaa pikkuhiljaa olla siinä kunnossa, että voisi mennä epiksiin.
-          Sirutarkastus ja käsittelyharjoitukset jatkuu/ Tää on saatu aika hyvälle mallille.
-          Paimennusta ja kisaamaan tässä lajissa / Paim1 ja PPR1 suoritettu
-          Toko ALO1 syksyllä/ Kisattiin ALO1 kesällä ja AVO1 marraskuussa huipputuloksin.
-          Hakutreenit jatkuu / Oli vaikeuksia tässä lajissa, mutta nyt näyttää taas ihan hyvältä.
-          Jäljestystä / Tää jäi kyllä ihan täysin.
-          Esineruutu kuntoon/ Ei ehditty treenata tarpeeksi.
-          Viralliset luustokuvat, polvi- ja silmätarkki / OK



Tavoitteet vuodelle 2018:
Hit
- Jatketaan jäljestystä. Aloitetaan keppi-ilmaisuista keväällä kun lumet sulaa, ja jatketaan siitä jäljen rakentamista. Jos maasto tulee kisakuntoon, niin syksyllä kisoihin.
- Hitin kanssa aloitettiin uusi laji, rally-toko. Yritän päästä sen kanssa kurssille, että oppisin itse lajia paremmin, alo- liikkeet jo osaa, joten olisi kiva päästä kisoihin heti kun pääsen itse paremmin kartalle lajista.


Indi
- Tokossa VOI1 ja kisaamaan EVL:ssa, tavoitteena FI TVA. Katsotaan saadaanko tarvittavat tulokset jo tämän vuoden aikana.
- Pk- tottiksen ylläpito
- Rullailmaisu valmiiksi hakuun
- Esineruutu valmiiksi
- Agilityyn pikkuhiljaa startteja alle: kevät- alkukesä epiksiä, ehkä loppuvuodesta virallisiin (on enemmän omasta ohjauksesta kuin koirasta kiinni)
- Paimennuksessa jaon opettaminen ja pillikäskyt ja kisaamaan 2-luokkaan


Indin kanssa saa suosiolla nuo jäljestyssuunnitelmat nyt odottaa. Tämän vuoden ensisijainen tavoite on saada toko valmiiksi ja pois alta, jotta voimme keskittyä muihin lajeihin. Se määrittää myös paljon sitä, mitä kaikkea pystytään tekemään tämän vuoden aikana, eli kaikki menee tokon ehdoilla. Jos toko etenee aikataulussa, niin voisi harkita loppuvuodesta myös hakukoetta, sillä olettamuksella, että rullailmaisu on saatu varmaksi.

Tällä hetkellä treenaamme tokoa paljon. Pääsimme HSKK:n kisaavien tokoryhmään, jossa saa apua liikkurointeihin ja joka toinen kerta on kouluttaja, jonka kanssa pääsee purkamaan ongelmia jne. Lisäksi joka toinen perjantai nuorten koirien tokoringin treenit. 

Ja nyt tammikuun aikana olemme käyneet Mia Skogsterin tottiskurssilla, saimme kutsun sinne, kun olimme vuosi sitten  Miian nuorten koirien tottiskurssilla. Kurssi tuli kyllä hyvään saumaan. Olen päässyt käsittelemään siellä pk-kaaviossa ilmenneitä ongelmia, joita esiintyi kisamaisissa treeneissä viime kesänä, ja nyt on suunnitelma, jolla pystyn rakentamaan sitä eteenpäin sitten kun kaaviota taas enemmän treenataan. Kurssista on ollut apua omiin tokotreeneihinkin, kun on muuttanut omaa palkkaustapaa ja miettinyt treenejä vähän toiselta kantilta. Ilme ja tekemisen meininki on palautunut ennalleen, kun välillä tuntui siltä, että vire kärsi. Opin itse, että täytyy tehdä myös helppoja treenejä, ja seuraamista tehdään vain riittävän korkeassa vireessä, ettei se ole 'pikkusievää'. Eli seuraamiseen on palautettu intoa erilaisilla harjoituksilla ja se on kantanut sitten muuhunkin treenaamiseen.  

Työtä tuntuu riittävän hirveästi lajissa kuin lajissa, mutta eiköhän se joskus etene.